Jo pidemmän aikaa Keski-Euroopassa - etenkin Saksassa ja Itävallassa - muodissa olleet passiivitalot ovat tulleet jäädäkseen myös Suomeen.
Passiivitaloja on rakennettu eri puolille maata, muun muassa Ouluun.
Passiivitalolla tarkoitetaan taloa, joka pysyy lämpimänä pääasiassa asumisesta ja elämisestä syntyvällä lämmöllä. Tästä askeleen eteenpäin ovat energiaa tuottavat talot. Niihin näillä leveysasteilla on vielä matkaa.
Passiivitalo tehdään erittäin tiiviiksi ja eristäväksi niin, että seinät pitävät kylmän ulkona ja lämpimän sisällä. Muutama prosentti lisäkuluja rakentamiseen tuo kymmenien prosenttien alennuksen lämmityskuluihin.
Passiivitalorakentamisen suurimmat pulmat liittyvät eristykseen. Energiavaatimukset ovat niin suuret, ettei ole täyttä varmuutta siitä, miten tällaiset rakenteet toimivat.
Rakentamisen pelivara pienenee sitä mukaa kuin lämmöneristysvaatimukset kasvavat.
Huterasti rakennetuissa rintamamiestaloissa lämpöongelmat ratkaistiin lisäämällä puita pesään. Nyt suunnittelun ja rakentamisen kaikkien osatekijöiden on pelattava tarkasti yhteen, muuten rakennus ei toimi niin kuin pitäisi.
1970-luvun energiakriisin siivittämänä taloja tilkittiin urakalla. Tulokset olivat monissa tapauksissa surkeat. Viiman sijaan lattiat valtasi home. Senaikaisen rakentamisen laskuja maksetaan edelleen.
Passiivitalon teko vaatii suurta huolellisuutta rakentamisessa.
Suomalaista rakentamista on moitittu kehnosta laadusta. Tämä sopii huonosti yksiin passiivitalon idean kanssa.
Jos talo tehdään vasemmalla kädellä, kasvaviin kosteusongelmiin joudutaan varautumaan. Jos se rakennetaan oikein, päästään merkittäviin energiasäästöihin ja osallistutaan ilmastotalkoisiin.