On ihme, ellei Oulu voita vuoden markkinointituotekilpailua kuntamarkkinoinnin SM-kisoissa. Tekeehän kaupunki itseään tykö Paras Paska Kaupunni -nimellä.
Mikä kuvaisikaan Oulua osuvammin? Sen saavat haistaa myös kilpakumppanit, kunhan saapuvat Ouluun kuntamarkkinoinnin suurtapahtumaan kuun lopulla. Edellyttäen tietysti, että tuulet ovat suotuisat, niin kuin ne Oulussa usein ovat.
Sitä ei voi olla haistamatta, jos vain tuulee Nuottasaaren suunnalta. Kiitos siellä sijaitseville tehtaille; kaikille yhdessä, ketään unohtamatta. Haju on kuin sitä itseään: imelän puun ja tukahduttavan rikin tai jonkin muun yököttävä yhdistelmä.
Jotkut sanovat, että se on raha, joka haisee. Ilmankos tuo haju tuntuu niin vieraalta. Rahaa kun on harvemmin sellaista määrää, että se alkaisi haista.
Sanotaan myös, että hajussa kasvaa. Mikä kasvanee tuossa hajussa? Ajoittain -- varsinkin kunnon matalapaineella -- sappi kyllä kuohahtaa ja pahoinvointi ottaa yliotteen.
Haju on aina ollut osa Oulua. Jo 1960-luvulla oli nielemistä, kun kaupungin läpi ajoi. Silloin ilmassa leijuva tavara oli vielä tuhdimpaa kuin tänään.
Teollisuuden pahat hajut alkavat olla melko harvinaisia tämän päivän Suomessa. Kyseenalainen kiitos siitä lankeaa sille, että perusteollisuuttamme on ajettu alas. Toki silläkin on vaikutuksensa, että tehtaat eivät saa päästää kaikkia tuhnujaan ilmanalaan.
Joskus huvittaa. Kuten tällä viikolla, kun Arizona Chemical ilmoitti, että häiriöiden vuoksi ilmaan saattaa tulla ylimääräistä hajua. Tosiasiassa epämiellyttävää hajua tulee aina, kun tehtaiden piipuista tulevien pilvien harsot osuvat nokan kohdalle.
Tätähän ei tietysti tapahdu joka päivä. Aina ei tehtaiden suunnalta tuule omaan nokkaan, jonkun toisen nokkaan kylläkin. Jos kyse olisi vain hetken häiriöstä, sen antaisi olla. Mutta miten suhtautua, kun haju on sääntö, vaikka häiriöiden sanotaankin olevan satunnaisia.
Markkinoinnilla pyritään antamaan houkutteleva kuva kaupungista. Saada ihmiset kiinnostumaan Oulusta; jopa asumaan ja yrittämään tänne.
Niinpä keskikaupungilla sijaitsevan Valkealinnan seinään aikoja sitten kirjoitetun Paska kaupunni -kirjoituksen eteen on markkinointilauseessa lisätty ripaus oululaista kehua panemalla siihen sana paras.
Sen paremmaksi on paha panna. Tehoa saadaan vielä lisää, kun kaikki kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Paska kaupunni on tietysti hyvä vitsi talon seinässä. Kerran sille nauraa tullista tullutkin. Niin kauan se toimiikin, kun se edes hymyilyttää.
Vaatii kuitenkin melkoista mielikuvitusta, jos sen saa käännettyä vetäväksi mainosiskulauseeksi.
Siinä kun on kaikki vastenmieliset elementit: paras, joka on tyhjää uhoa; paska, jonka hajun tuntee nenässään; kaupunni, joka on väärin kirjoitettu kaupunki. Ja kaikki kaiken kukkuraksi isolla alkukirjaimella.
Vai onko tämän oivalluksen syvin olemus siinä, että vasta sitten voi sanoa olevansa aito oululainen, kun tuon nielee kakistelematta ja ylpeyttä tuntien?
Oulu ei poikkea monesta muusta kaltaisestaan kaupungista. Sillä on sama tarve kuin toisilla erottua muista. On tietysti makuasia, miten se tehdään. Jotkut tekevät sen taiten, toiset kokeilemalla kepillä jäätä. Oululaisilta ei puutu ainakaan rohkeutta.
Oulu tunnetaan jo ilmakitaroistaan; siis kitaransoitosta, joka tapahtuu ilman kitaraa. Oululaiskuoro Huutajat, joka ei laula, vaan huutaa, on niittänyt mainetta rajojen ulkopuolellakin.
Paras Paska Kaupunni -mainoslauseessa on se hyvä puoli, että se kuvastaa rehellisesti Oulua. Ainakin, jos otetaan tuo pieni itsekorostusta kuvaava ensimmäinen sana pois.
Hajun varaan kannattaa rakentaa varsinkin, jos se on raha, joka haisee.