Siinä se oli: näky, johon kukaan ei ollut valmistautunut. Aikaa ja vaivaa katsomattomien ponnistelujen tulos. Todiste viimeisistä villi-ihmisyyden rippeistä.
Kesäteatterilla valmistauduttiin illan esitykseen, kun brutaali löytö lavasteissa katkaisi rutiinin. Puuterin tuprutus loppui kuin seinään.
Pienestä tunnelista, jota pitkin ryömittiin yhdessä kohtauksessa näyttämölle, paljastui kasa sitä itseään. Toinenkin. Ja kolmas. Siistissä rivissä, tasaisin välimatkoin. Irvokas diagonaali, jonka muoto ja sisältö olivat täydellisessä ristiriidassa keskenään.
Millainen ihminen tekee tarpeensa toisen lavasteisiin? Ja miksi? Harva asia panee miettimään yhtä hartaasti kuin ihmislähtöinen lopputuote asiattomassa ympäristössä.
Onhan se mahdollista, että jätökset oli tuottanut yksi ja sama ihminen. Joku onneton, joka oli viettänyt iltaa kesäteatterilla ja joutunut äkkiarvaamatta laksatiivisten vaivojen kouriin. Hakenut hädissään näkösuojaa ja ryöminyt ensimmäiseen tuulensuojaan, joka kohdalle on osunut.
Ehkä kuitenkin on todennäköisempää, että asialla oli ollut vandaalikopla. Trio, joka vääntää rivin anakondia sinne tänne vain siksi, että siitä koituu haittaa jollekulle. Looginen lopputurautus illanvietolle, johon on ehkä kuulunut myös senkaltaisia huveja, kuin rakennusten seinien suttaaminen ja kiikunnarujen nirhaaminen katkeamispisteeseen leikkipuistoissa.
Kenties kysymyksessä oli niin sanottu käytännön pila, päähänpistojen alalaji, joka sijoittuu jonnekin yhden ja kahden promillen välimaastoon. "Esa sammui, työnnetään sille mehupillejä nokkaan!" "Limppasin muuten kymmenen minuuttia sitten tuohon sun tuoppiin." "Hei pojat, mennäänkö paskalle tuonne lavasteisiin?"
Ehkä tekijät kritisoivat yleisten vessojen vähyyttä. Tyhmempi ei äkkiseltään keksisi, miten kesäteatterissa kyykkiminen voisi asiaa auttaa, mutta tässähän siitä nyt on mustaa valkoisella. Paskalla palstatilaa.
Tai ehkä tämä jötkäleiden rivi oli yleisöpalaute. Show ei miellyttänyt; väännetäänpä tortut kulisseihin. Vähän niin kuin Jumalan teatteria, käänteisessä muodossa.
Kaikkein pahinta tietysti olisi, ettei teolla olisi ollut mitään järkeenkäypää motiivia. Paitsi se, että tuli tarve. Ettei kysymys olisikaan ollut siitä, miksi, vaan siitä, miksi ei.
Että kaavoitetussa, viemäröidyssä, aidatussa ja ohjeistetussa yhteiskunnassa olisi häiriötekijä: radikaali pensasesa, joka nykäisee housunsa kinttuihin silloin, kun siltä tuntuu.
Anarkistinen pökäle keskellä sivistyksen tyyssijaa, ja ilman sen kummempaa syytä. Äärimmäinen statement.