Savukoski Heinäkuussa 1944 Savukosken hautausmaalla otetussa valokuvassa nuori sotilaspappi pitää käsissään vauvan runneltua ruumista. Toisessa SA-kuvassa hän seuraa, kuinka joukko naisia pesee partisaanien Seitajärvellä surmaamia siviiliuhreja.
"Nuo hetket ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni", nyt jo eläkeläisprovastin kunniakastiin ylennetty Taisto Saarinen (84) kertoo.
Pappisuransa Savukoskella sotilaspastorina aloittanut Saarinen on yksi noin 200 vieraasta, jotka kokoontuivat keskiviikkona kunnioittamaan hyökkäyksessä kuolleiden kyläläisten muistoa.
Yöllisessä venäläispartisaanien hyökkäyksessä tasan 60 vuotta sitten kuoli 15 kyläläistä. Heistä 11 venäläiset teloittivat muutaman kilometrin päässä kylästä.
Hyökkäyksessä kuoli myös kolme suomalaista kenttävartion sotilasta.
Viimeiselle matkalle kädet ristissä
Rovastin silmät kostuvat kyyneleistä, kun hän palaa ajatuksissaan kuuden vuosikymmenen taakse päivään, jolloin partisaanit tekivät Seitajärvestä kuolemanjärven.
Uhrien viimeinen lepopaikka on Savukosken hautausmaalla. Siellä myös verilöylyn nuorin uhri, seitsemän kuukautta vanha Ritva lepää sankarihaudassa äitinsä ja isänsä välissä.
Sodan aikana hautausmaan lähistöllä oli lato, johon Seitajärven uhrit oli kuljetettu tutkittaviksi ja pestäviksi.
Rovasti Saarinen ei ikinä unohda hetkeä, kun hän nosti pikku-Ritvan ruumiin ylös valokuvausta varten.
Paikalla olleita lottia kosketti syvältä, kun nuori sotapappi oli itse halunnut pestä vauvan ruumiin ja asettaa arkkuun. Jäähyväisiksi hän painoi lapsen pienet kädet ristiin.
"Tämän sotakokemuksen olen elänyt kaikkein voimakkaimmin. Sen hetken muistan aina", hän sanoo.
Sota nostaa pahat voimat pintaan
Minkälaisia ajatuksia nuoren sotapapin päässä liikkui, kun hän joutui todistamaan tapahtumaa, jota aikalaiset kuvasivat teoista kauheimmaksi?
"Itse asiassa juuri silloin se ei herättänyt hirveän voimakkaita tunteita. Elettiin sota-aikaa, ja papillakin oli paljon asioita hoidettavana. Nämä asiat ja tuntemukset nousivat pintaan paljon myöhemmin mutta sitäkin voimakkaampina."
"Nyt en voi muuta kuin ihmetellä, kuinka sota raaistaa ihmisen, kuinka sota saa pahat voimat nousemaan ihmisen psyyken syövereistä", rovasti Saarinen pohtii.
Nykyisin Seinäjoella asuva Mirja Koski (69) on ainoa, joka selvisi tuosta venäläisten järjestämästä kuolemankulkueesta hengissä.
Partisaanit kuljettivat kiinni saamansa kyläläiset jonossa neljän kilometrin päässä sijainneelle komentopaikalle, jossa suurin osa vangeista sitten surmattiin.
Myös Mirja lävistettiin pistimellä, mutta kuin ihmeen kaupalla hän jäi henkiin.
"Eivät ne asiat ikinä unohdu. Aina kun käyn vanhassa kotikylässä, muistot palaavat hyvin voimakkaasti mieleen", Mirja Koski kertoo.