Partisaanien iskujen kohteiksi Suomessa joutuneiden siviilien kohtalosta alettiin saada tietoja Neuvostoliiton kaatumisen ja arkistojen avautumisen myötä. Nyt venäläisten arkistot ovat niitä tutkineiden mukaan taas menneet kiinni. Lisäselvyyttä esimerkiksi suomalaisten osuudesta partisaanien joukoissa on vaikea saada.
"Suomalaisten ei kannata enää lähteä esimerkiksi Petroskoihin etsimään tietoja", totesi toimittaja Reijo Nikkilä Sallan Hautajärvellä. Siellä vietettiin partisaanien uhrien 60-vuotismuistojuhlaa. Tiistaina tuli kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun partisaanit surmasivat Kiviaavalla viisi aseetonta siviiliä.
Partisaani-iskuja tutkinut kirjailija Veikko Erkkilä totesi saman kuin Nikkilä. Erkkilä itse pääsi tutkimaan arkistoja vuosina 1993-98. "Arkistot eivät ole koskaan ole olleet täysin levällään, mutta silloin ne olivat avoimmillaan. Hautajärven uhrien kohtalosta sain ensimmäisiä tietoja 1994. Putinin aikana arkistot ovat taas umpeutuneet. Siihen on suomalaisilla oma osuutensa. Venäläisillä ei ole halua myöntää syyllistyneensä sotarikoksiin."
Erkkilää kiinnostaisi yhä se, millainen oli suomalaisten osuus partisaanien joukoissa. Tietoja tästä ei ole voitu tarkistaa. Suomalaisten osuus oli kuitenkin hyvin pieni siihen verrattuna millainen mielikuva asiasta on ollut.
Reijo Nikkilä törmäsi Hautajärveä koskeviin tietoihin sattumalta tutkiessaan sotavankien kohtaloa Petroskoissa kesällä 2000. Hän ehti jonkun verran tutkia partisaanimatrikkeleita, ennen kuin aineisto vietiin pois. Hän löysi muun muassa Kiviaavalla vangitun ja kohta teloitetun Herman Ossian Hautajärven kuulustelumuistion.
Partisaaniosaston 22 miehen joukkue oli kolmen kilometrin päästä Hautajärven kylästä, kun se törmäsi kahdeksaan heinänteossa olleeseen siviiliin. Heistä Iisakki Hautajärvi ammuttiin heti. Kolme onnistui pakenemaan kylään. Osa heinäntekijöistä otettiin vangiksi ja teloitettiin ilmeisesti kuulustelujen jälkeen. Kahden jäännökset löydettiin 1950-luvulla; kahden ovat yhä kadoksissa.
Kauhun kesäksi kuvailee Elsi Aho, 79, heinäkuuta 60 vuotta sitten. Hän näkee päivästä vieläkin painaisia. Aho ja hänen kaksi sisartaan juoksivat 11 kilometrin matkan kotiin. "Me juoksimme rinnakkain, Iikka ammuttiin meidän välistämme" silloin 19-vuotta vanha ollut Aho muisteli. "Nyt tuntuu ihmeeltä, että pääsimme sieltä pois. Kaksi setäämme ja kaksi serkkua ei päässyt pois."