Maanantaina Sallan Hautajärvellä muisteltiin kauhun päivää, 70 vuoden takaista neuvostoliittolaisten partisaanien hyökkäystä kylään.
Poikkeukselliseksi juhlan teki se, että omaisille tarkoitetussa juhlassa oli ensimmäistä kertaa venäläisiä tutkijoita. Heidät toi paikan päälle partisaani-iskuja pitkään tutkinut toimittaja Veikko Erkkilä.
Samat Petroskoista saapunut historiantutkijat kävivät viime viikonloppuna myös Sodankylän Lokan kylässä, jossa neuvostoliittolaiset sissit surmasivat yhteensä 21 ihmistä.
Heistä yksi oli aikuinen mies, loput naisia ja lapsia, joukossa myös kolmen viikon ikäinen vauva. Vierailukohteisiin kuului niin ikään Seitajärvi, jossa siviiliuhreja sielläkin oli toiselle kymmenelle nouseva määrä.
Ei ole ihme, jos ”kansandiplomaateiksi” itseään kutsuneet historian tutkijat hiljenevät tapahtumapaikoille päästessään ja kertomuksia iskuista kuullessaan. Hienoa, että Venäjältä löytyy tutkijoita, jotka vilpittömästi etsivät totuutta.
Neuvosto-Karjalassa muistellaan yhä edelleen Suomen armeijan jatkosodan aikana toimeenpanemaa miehitystä, vankileirejä ja tapahtuneita raakuuksia.
Tämä muistaminen liittyy niin sanotun suuren isänmaallisen sodan sankarikulttiin, eivätkä tiedot neuvostosotilaiden toimeenpanemista veritöistä siihen kuvioon sovi.
Neuvostoliiton asukkaat kärsivät sodassa suunnattomasti, mutta 70 vuotta myöhemmin sotatapahtumien koko kuvan soisi naapurissamme tulevan julki.
Ilmeisesti poliittiset tarkoituksenmukaisuussyyt edelleen estävät menneisyyden täyden valottamisen.
Hirmutekoja ei saa tekemättömäksi, mutta tehdyt vääryydet kannattaisi tunnustaa puolin ja toisin. Totuudella tapaa olla vapauttava vaikutus.