Liimatainen osoittelee pyssyllä vuoroin itseään ja vuoroin poliiseja. Ase laukeaakin välillä, eikä Liimatainen usko viranomaisten käskyjä.
Neroa on kuitenkin pakko uskoa. Kun pudasjärveläinen koiranohjaaja Esa Erkkilä antaa viisivuotiaalle saksanpaimenkoiralle luvan käydä kiinni, reilu 50-kiloinen karvakuula kiihdyttää vauhtiaan, kunnes iskee hampaansa vastaansanomattomasti pyssymiehen käteen.
Poliisikoira Nero teki taas hommansa kunnolla, vaikka kyse oli harjoituksesta ja Antti Liimatainenkin on oikeasti poliisi. Tositoimissa Nero pääsee harvoin puremaan. Poliisikoiralla on vahva ennaltaehkäisevä vaikutus.
"Monesti kun vastassa on silmittömässä tilassa oleva ihminen, hänkin luovuttaa, kun näkee, että koira on vielä silmittömämpi", Kainuun poliisilaitoksen koiraryhmän johtaja Kari Korhonen kertoo.
Poliisikoirat töissä jo 100 vuotta
Suomessa koira on kuulunut poliisin apuvälinevalikoimaan jo sata vuotta. Ensimmäinen poliisikoira työskenteli Oulussa 1920-luvun lopulla. Alkuaikoina koiria tarvittiin jahtaamaan viinatrokareita metsistä. Nykyään koirat etsivät erilaisista paikoista kadonneita ja rosvoja, huumeita, räjähteitä tai ruumiita.
"Vain mielikuvitus on rajana, mihin koiran hajuaistia voidaan käyttää. Nykyään koiria koulutetaan etsimään rahaa. Nykyään rahaakin kätketään maastoon", Korhonen selvittää uutta koulutuskokeilua.
Koiralle nenä onkin paljon tärkeämpi työväline kuin hampaat. Partiokoiran on pakko pystyä puremaan, vaikka koirilla yleensä onkin korkea kynnys käydä kiinni ihmiseen.
"Suojelu on laji, jonka takia koiria menee poistoon eniten. Siinä näkyy rohkeuden puute. Vaikka koira harjoituksissa saattaisi toimia, se tositilanteessa pakittaa. Sitä ei voi koulutuksella korjata", Korhonen myöntää. Korhosen peruskurssilta puolet koirista ei soveltunut poliisikoiriksi.
Kysyntä hyvistä koirista on jatkuvaa. Kunnon pentuja himoitsevat myös rajavartiosto, tulli mutta myös siviiliharrastajat. "Monelle suojelu on sellainen harrastus, että tiskiin pannaan paljon euroja", Korhonen tietää.
Hyvän koiran lisäksi tarvitaan myös ohjaaja. Vaikka ohjaajan koulutus kestää reilu pari vuotta, valmiiksi ei tule koskaan. "Tämä on intohimoisten ihmisten laji", Korhonen myöntää.
Ohjaajan pitää oppia, mitä koira milloinkin tarkoittaa. Myös koiran luotettavuus tulee ohjaajan kautta. "Virheet tulevat usein siitä, miten ohjaaja tulkitsee koiran käytöstä. Tarvittaessa voidaan kutsua toinen koira varmistamaan tilanne."
Koiraa ei voi suojella vaaratilanteilta
Vaikka ohjaajan pitää tuntea koira läpikotaisin, siihen ei saa kiintyä liikaa. "Vaaratilanteisiin lähetetään mieluummin koira kuin ihminen. Erityisesti jos ei tiedetä, onko tilassa ihmisiä, koira lähetetään edeltä tiedustelemaan. Jos koiranohjaaja joutuu partioimaan ilman koiraa, monesti tuntuu, että voiko niihin tilanteisiin mennäkään", Korhonen kertoo.
Eniten poliisikoirat loukkaantuvat esimerkiksi kiipeillessään, mutta koirat ovat saaneet puukosta, vesurista, kirveestä ja luodeistakin. Jos vamma paranee, koirat kuntoutuvat henkisestikin töihin yleensä hyvin.
"Koira on kallis kampe, ei sitä lähetetä tilanteeseen, josta sillä ei ole mahdollisuutta selvitä", Korhonen kertoo noin 10 000 euron arvoisista poliisikoirista.