Helsingin IFK:n laitahyökkääjä Timo Pärssinen on juuri nyt Suomen pääsarjan paras pelaaja. SM-liigan pistepörssin kärkisija on siitä yksi osoitus. Mutta ei ainoa.
Liiga on alkanut tasaisemmin kuin koskaan. Sarjan 13 joukkuetta ovat 12 pisteen sisällä. Samaan aikaan liigaa kohti on nakattu kritiikkiä, jonka mukaan tasaisuus on seurausta tasapaksuudesta: parhaat joukkueet ovat heikentyneet, heikommat kuroneet etumatkaa kiinni.
Jos näin on, se ei ole Pärssisen, 26, vika. Hän jatkaa siitä, mihin viime kaudella jäi. Pärssinen on Oulun Kärppien Brett Lieversin ohella viime kauden pistepörssin kärkikymmeniköstä ainoa pelaaja, joka on pisteillä mitaten kymppikärjessä myös alkaneen liigarupeaman jälkeen.
"Meno on viime kautta terävämpää. Olemme joukkueen kanssa treenanneet paljon nopeutta. Se sopii", sähäkäksi luistelijaksi tiedetty 178-senttinen laitahyökkääjä kertoo.
SM-liigauransa alkuaikoina Hämeenlinnan Pallokerhossa hän kohautti hyökkäysketjussa Pärssinen-Kapanen-Hentunen. Kaksi muuta lenkkiä Niko Kapanen ja Jukka Hentunen olivat Pärssisen tavoin jäällä taitavia työmyyriä. Luistimilla oli yksi suomalaisen jääkiekkohistorian viihdyttävimmistä hyökkäysketjuista.
Viime kaudella ailahtelevasti pelanneessa HIFK:ssa NHL-paluumuuttaja Pärssinen joutui puskemaan omin päin. Tämä syksy on ollut toista. Pärssinen on löytänyt paikkansa amerikkalaisen keskushyökkääjän Brett Harkinsin ja laitahyökkääjä Kimmo Kuhdan viereltä.
"Yhteinen idea on löytynyt, kun ketju on pelannut yhdessä koko syksyn ajan. Harkins on loistava syöttelijä, Kuhta pitää kiekkoa pienessä tilassa", 19 ottelussa tehoihin 13+10 yltänyt Pärssinen kehuu.
Ei ihme, että kolmikko on kahminut HIFK:n 131 tehopisteestä (maalit+syötöt) 60. Se tekee yli 45 prosenttia.
Taitava
taistelija
Tehopisteet kertovat Pärssisen pelistä vain vähän. Hän on nykykiekkoilijaksi harvinaisen monipuolinen: pienikokoinen taistelijatyyppi, jota katsojat kunnioittavat. Hän on myös taitava. Ei kuitenkaan sakukoivumaisesti, sillä Pärssinen on pulpahtanut pinnalle pitempää tietä kuin juniorimaajoukkueista.
Turun Toverien kasvatti pelasi kaudella 1997-1998 ensimmäisessä divisioonassa, yli kaksikymppisenä. Viimeistään siinä iässä NHL on vienyt parhaat päältä. Pärssinen ehti Pohjois-Amerikkaan vanhempanakin, syyskesällä 2001.
"Kotiuduin Anaheimiin hyvin, kun siellä pelasi ennestään puolustajana Antti-Jussi Niemi. Pelillisesti pysyin mielestäni vauhdissa mukana, mutta kun olin pelannut ykkösketjussa muutaman matsin Paul Kariyan ja ruotsalaisen Samuel Påhlssonin rinnalla, minut heitettiin nelosketjuun."
NHL-rikkurikenttään Pärssisen pelityyli ei istunut. Eurooppaan paluu alkoi ensi kertaa kyteä perheellisen miehen mielessä.
"Nelosketjussa piti viskata kiekko ränniin ja luistella vaihtoon. Ei juuri muuta", Pärssinen muistelee.
Yksi suunta pois
Pohjois-Amerikasta
Hän ei jäänyt uhmaamaan kohtaloaan yhtä kautta pitemmäksi aikaa. AHL-seura Cincinnatissa tuli koettua farmiseuran arki, joka oli Pärssiselle turhankin raakaa realismia.
Pärssisen NHL-papereissa oli pykälä niin sanotusta kahden suunnan sopimuksesta, jonka mukaan farmissa palkka putosi siitä, mitä se olisi ollut NHL:ssä pelatessa.
"Siitä Anaheim piti kiinni myös viime kesänä, kun otti minuun uudelleen yhteyttä. NHL on jo nähty. Onko siellä tulevaisuutta, on sieltä päästä kiinni", Pärssinen sanoo, eikä ole valmis polkemaan palkkaansa Pohjois-Amerikan alasarjassa.
Se ei olisi tarpeellistakaan. Tiettävästi Pärssinen kuuluu SM-liigassa siihen suhteellisen harvalukuiseen suomalaisten joukkoon, jossa kausitienestit nousevat pelaajaa kohti selvästi yli miljoonan vanhan markan.
Pistepörssin kärkimies on palkkansa ansainnut. Puhutaan SM-liigan tasosta mitä hyvänsä.