Bayreuthin oopperajuhlilla kuohuu jälleen. Richard Wagnerin (1813-1883) perustama ja ainoastaan hänen musiikkiaan esittävä festivaali tarjoaa tänä kesänä uutuustuotantonaan säveltäjän viimeisen teoksen, monumentaalisen Parsifalin (1882) Teosta pidetään Wagnerin musiikillisena testamenttina, jossa säveltäjä kokoaa yhteen taiteellisen työnsä hedelmät.
Kuvia kumartamattoman teatterimiehen, Christoph Schlingensiefin, tabuja rikkova Parsifal-ohjaus maustettuna Daniel Angermayerin ja Thomas Goergen näyttämöllepanolla on kuitenkin suututtanut sekä yleisön että osan solisteista, vaikka kriitikoiden keskuudessa vastaanotto onkin ollut astetta myönteisempää.
Bayreuthin Parsifalissa etsitään pyhää Graalia, mutta totutusta poikkeavalla tavalla. Oopperan näyttämöllinen toteutus rinnastuu Dan Brownin supersuositussa Da Vinci -koodi -romaanissaan lanseeraamaan muodikkaaseen tulkintaan, jonka mukaan Graal merkitsee pyhää, mutta kadotettua feminiinistä.
Tässä tulkintakehikossa Graalin malja toisin sanoen merkitsee pyhän naiseuden etsimistä ja sen kunnioittamista elämän ylläpitäjänä. Ensimmäisen näytöksen transformaatio-kohtaus huipentuukin Graalin paljastamisen seremoniaan, jossa eri uskontojen symboleita kantavat riittiin osallistuvat tahrivat Kristus-hahmoksi maskeeratun Parsifalin valkoisen kaavun naisen vereen.
Erityisen kyseenalaisissa merkeissä on kunnostautunut Parsifalin roolissa laulava Endrik Wottrich, joka ehti sanoutua irti tuotannosta kahdesti harjoitusperiodin aikana ja joka ei ole säästellyt rikinkatkuisia sanojaan myöskään julkisuudessa. Ilmapiiri kulissien takana on kärjistynyt siinä määrin, että tuotannon solistikunta on pyytänyt työrauhaa julkisessa kirjeessä, joka on luettavissa Festspielhausin eteiskäytävillä.
Boulezin paluu
Näyttämöllepanoon liittyvä kohu jää varmasti historian, mutta tämänkesäisessä Parsifal-tuotannossa oli muutenkin kuultavissa historian siipien havinaa: ranskalaisen musiikin grand old man, kohta 80-vuotta täyttävä Pierre Boulez palasi Wagner-pyhättöön yli kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen.
Boulez johti vuosina 1966-76 sekä Parsifalin että Ring-produktion, jonka ohjasi maineikas kuvienkaataja Patrick Chéreau. Tietty analogia on siis nähtävissä ohjaajavalinnoissa nyt ja 30 vuotta sitten: myös Chéreaun Ring herätti aikoinaan runsaasti hämmennystä.
Bayreuthissa laulaa jälleen myös suomalaisia, ja erityisesti bassot ovat hyvin edustettuina. Viime kesänä Festspielhausissa debytoinut, loistavasti laulanut Jaakko Ryhänen nähtiin jälleen Lentävän hollantilaisen roolissa. Johan Tilliä kuullaan Ringissä Fasolt-jättiläisenä. Festivaalilla ovat aikoinaan esiintyneet niin Martti Talvela kuin Matti Salminen.
Oopperajuhla Bayreuthissa kestää reilun kuukauden, ja viimeinen esitys nähdään 28.8.