Legendaarinen huumorilehti Pahkasika lopetti vuosituhannen vaihteessa ilmestymisensä. Päätöstä perusteltiin sillä, että maailma on tehnyt itse itsestään jo rankan parodian. Pilkkaaminen on käynyt tarpeettomaksi.
He tekevät sen itse -ilmaisua on käytetty usein omaan mahdottomuuteensa tukehtuvasta ilmiöstä tai ihmisryhmästä. Eli toiminta muistuttaa niin paljon parodiaa, että sitä ei pysty enää parodioimaan tai pilkkaamaan.
Eräs tällaisen itseparodian huippu nähtiin menneenä kesänä. Kuulimme tositarinaa Tampereelta, jossa tehtiin valtuustoaloite Särkänniemen huvipuiston delfinaarion lakkauttamiseksi. Eläinparat kuulemma siellä kärsivät, kun joutuvat toimimaan sirkuseläinten lailla kauheassa kaupallisessa vankeudessa. Tai jotakin sinnepäin.
Tässä maailmantilanteessa onkin todella oleellista ja tärkeää kiinnittää huomio delfiinien henkiseen hyvinvointiin.
Mitättömät asiat kuten heikko taloustilanne, päivittäiset yt-neuvottelu-uutiset, jätti-irtisanomiset, Ukrainan kriisi tai ilmastonmuutos ovat pieniä kiusoja edellä mainitun kaltaiseen vakavaan yhteiskunnalliseen ongelmaan verrattuna.
Tarina delfiinien pelastajista voisi ihan hyvin olla julkaistu jossakin Pahkasian kulta-aikojen numeron sivuilla.
Tosin eivät nämä delfiinien henkisen elämän vaalijat ole ainoita lajissaan. Vuosien aikana on saatu kuulla monista muistakin eläinten oikeuksien puolustajien yhä absurdimmista ja usein laittomista tempauksista.
Naurattaisi enemmän, jos ei alkaisi itkettää niin kovasti.
Tarvitseeko mainita, minkä puolueen edustajalta Tampereen valtuustoaloite tuli ja sai suuren määrän tukijoita. Vihreät hyvin usein ovat päättömimpien ideoiden takana.
Järjen voitto tietysti oli, että valtuusto toissa viikolla kaatoi esityksen äänin 45–16. En sanoisi sitä murskavoitoksi, kun oli noin iso määrä valtuutettuja, jotka äänestivät esityksen puolesta.
Farssi oli myös vihreiden poukkoilu Pyhäjoen ydinvoimala-asiassa. Ensin he olivat hallituksessa mukana myöntämässä periaatelupaa voimalalle neljä vuotta sitten. Koska puolueen ilmastopolitiikkaan kuuluu vastustaa päästötöntä energiaa, päätös tehtiin erittäin pitkin hampain.
Sitten voimalan toimittaja muuttui, ja muun muassa laitoksen suunniteltu koko pieneni. Mitä teki nyt hallituspuolue vihreät, kun luvasta päätettiin uudestaan? Erosi hallituksesta.
Kyse ei ole vaalitaktikoinnista, puolue vakuuttaa, kun seuraaviin eduskuntavaaleihin on aikaa puoli vuotta. Viimeksi vihreät pysyi hallituksessa ydinvoimapäätöksen jälkeen, ja kannatus ropisi vaaleissa.
Lieneekö vihreissä otettu oppia suuresta itänaapurista: syötä mitä puppua tahansa, kunhan vain teet sen kirkkain silmin, niin läpi menee.
Paitsi että ei mene läpi.
Vaan osataan se tahattoman huumorin vaativa laji muissakin puolueissa. Tänä syksynä olemme saaneet nauraa kokoomusministeri Laura Rädyn venkoiluille, toisen kokoomuspoliitikon Pia Kauman lastenvaunujutuille ja perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin pers... periaatepuheille. Keväällä esitettiin komedia demarien epätoivoisesta puheenjohtajavaalista.
Onhan tämä hallituksen lopputaipaleen ministerirulettikin melkoista farssia. Ensin jaetaan kahden tärkeän ministerin tehtävät muille ministereille ihan sulle-mulle-tyyliin. Niin kuin ministerin työt olisivat niin keveitä, että niitä voi jaella noin vain. Tai sitten ne ovat juuri sitä.
Kummallista sikäli, että viime viikolla jaettiin uusia paikkoja mustien autojen kyytiin, vaikka uudet ministerit eivät monta kuukautta ehdi nahkapenkkiä kuluttaa. Lieneekö heillä kovin paljon töitäkään.
He todellakin tekevät sen itse. Millaiseksi tämä naurun rätkätys (tai itkun tuherrus) vielä yltyy, kun eduskuntavaalit lähestyvät.
Kolumni