Kun energiajätti Enronin kirjanpitoskandaali paljastui Yhdysvalloissa, Eurooppa löi rintoihinsa: näin voi käydä Yhdysvalloissa, mutta ei Euroopassa. Nyt on toinen ääni kellossa - tai ainakin pitäisi olla. Italialaisen maatalousjätin Parmalatin petosskandaali osoittaa, ettei yritysten moraali ole vanhalla mantereella sen kummempi kuin Yhdysvalloissakaan.
1961 perustettu Parmalat oli aluksi meijeri, mutta laajentui yrityskauppojen seurauksena. Nyt elintarvikejätillä on 39 tehdasta ja 35 000 työntekijää ympäri maailmaa. Italian kahdeksanneksi suurin yritys on tärkeä vaikuttaja Pohjois-Italiassa Parman kaupungin ympäristössä.
Yhtiön johto uskotteli eurooppalaissijoittajille, että rahaa on pankkitilillä Caymansaarilla. Talletustodistukset olivat kuitenkin väärennettyjä. Amerikkalaissijoittajille taas uskoteltiin, että rahat ovat Euroopassa. Rahaa katosi parempiin taskuihin noin kymmenen miljardia euroa. Yhtiön entinen pääjohtaja on pidätetty, ja hän on tunnustanut kavaltaneensa yrityksen varoja noin 500 miljoonaa euroa. Yhdysvallat on nostanut syytteen yhtiötä vastaan sijoittajien harhautuksesta.
Parmalat on konkurssiyritys. Velat ovat yhtä suuret kuin yhtiöstä kadonnut rahamäärä, kymmenen miljardia euroa. Velat myös ylittävät viime vuoden liikevaihdon. Pörssiarvosta on kadonnut 90 prosenttia. Yritys on hakenut suojaa velkojia vastaan. Italian hallitus yrittää saada Euroopan unionilta lupaa siivota Parmalatin jälkiä.
Skandaali on laajuudessaan vaikeasti käsitettävä, mutta ei lajissaan ainoa edes Euroopassa. Johtajat repivät yrityksistä rahaa omintakeisin menetelmin muuallakin. Ruotsalaista Skandiaa ravistelee ylimpien johtajien ahneudesta johtunut bonussotku. Parmalatin tapauksessa hälytyskellojen olisi pitänyt soida tilintarkastusyhtiössä. Sen olisi pitänyt tarkistaa, ovatko rahat todella veroparatiisisaaren tilillä.
Parmalat heittää suuren varjon Italian yritysmoraalin ylle. Tapaus tuo mieleen Italian liike-elämän takavuosien lahjusskandaalit ja mafiayhteydet. Voi myös kysyä, tiesikö Italian pääministeri Silvio Berlusconi jo aikaa sitten Parmalatin sotkuista. Voi vain toivoa, ettei Parmalat-tapauksella olisi yhteyttä siihen, että Italia vaati ja sai Suomen havitteleman EU:n elintarvikeviraston Parmaan.
Myös suomalaissijoittajien on syytä olla tarkkana. Jokaiseen sijoitusneuvojaan ei pidä luottaa. Kannattaa varoa yritystä, joka ei kerro asioistaan avoimesti. Skandaali antaa Italialle jollei EU:llekin opetuksen tutkia tilintarkastuskäytännöt ja tukkia löytyvät porsaanreiät parhaansa mukaan.
paakirjoitus@kaleva.fi