Helteisenä kesäpäivänä salaperäinen hahmo hyppää kaupungin uumenissa sillankaiteelta pari metriä asfaltille, kierähtää ketterästi alastulossa ja jatkaa matkaansa. Oudosta näystä huolimatta ei ole välttämättä kuitenkaan syytä hieraista silmiään, sillä tämä ihmisjoukon keskellä hyörivä akrobaatti voi hyvinkin olla urbaanin liikuntamuodon parkourin harrastaja.
Parkour on kasvattanut Suomessa huimasti suosiotaan viime vuosina. Suomen Parkour ry:n puheenjohtajan Perttu Mäkisen mukaan yhdistyksellä on jo yli 2 000 rekisteröitynyttä jäsentä. Muutama vuosi sitten lajia harrasti tosimielellä vain reilut 200 ihmistä. -- Tällaiselle lajille paikka on aina ollut olemassa. Ainahan pienet pojat ovat kiipeilleet puissa, mutta ovat lopettaneet jostain syystä sitten 15-vuotiaina. Nyt sitä sitten voi tehdä luvan kanssa, kun sille on olemassa nimi, Mäkinen valottaa.
Parkourissa ei kilpailla toisia, vaan pikemminkin itseään vastaan. Lajin ideana on painella paikasta A paikkaan B mahdollisimman sulavasti, tehokkaasti ja nopeasti. Erilaisista esteistä matkan varrella on vain hyötyä, sillä ne ruokkivat mielikuvitusta. -- Kaikki pystyvät tekemään parkouria omien kykyjensä rajoissa. Kaikki voivat harrastaa lajia fyysiseen kuntoon tai ikään katsomatta. Tärkeää on, että omasta kehosta on pidettävä tällaisessa lajissa huolta. Extreme-urheilusta ei ole kysymys, koska riskejä pyritään kaikin mahdollisin keinoin välttämään, Mäkinen sanoo.
Parkour on peräisin Pariisin esikaupungista Lissesistä, jossa nuori David Belle kehitti lajin 1990-luvun alussa. Mäkinen matkaakin The Concept of Dash -nimisen tiiminsä kanssa pari kertaa vuodessa lajin mekkaan harjoittelemaan. Lajin pioneerit nähdään pian myös kotimaassa, sillä Bellen perustaman Kansainvälisen parkourjärjestön (PAWA) edustajat saapuvat esittelemään taitojaan Helsingin Vuosaareen kuluvan kuun lopussa.
"Jameista" oppia
Mäkisen mukaan parhaiten lajin salat oppii kokeneemmilta harrastajilta. Internetistä löytyy kätevästi tietoa missä ja milloin järjestetään "jameja", joissa lajin harrastajat eli "traceurit" kokoontuvat yhteen treenaamaan ja pitämään hauskaa. Jameja järjestetään säännöllisesti monilla paikkakunnilla.
-- Hauskanpito on tärkeää. Harjoitellaan tosissaan, mutta ei totisena, jyväskyläläinen sanoo.
Kolme vuotta parkouria harrastanut Mäkinen harjoittelee joka päivä yhtä viikoittaista välipäivää lukuun ottamatta. Hänen mukaansa parkour sopii kaikille niille, jotka pystyvät ottamaan vastuun tekemisistään. Itsensä lisäksi tulisi kunnioittaa myös ympäristöä: mitään ei hajoteta, paikkoja ei sotketa ja ihmisten yksityiset alueet jätetään rauhaan.
Mäkinen huomauttaa, että maaseudulla asuminen ei sulje missään nimessä pois harrastamisen mahdollisuutta. -- Ympäristö nähdään eri tavoin. Kaikkea mitä maastossa on, voi nähdä mahdollisuuksina tai esteinä.