Breikki, capoeira ja parkour. Sanoja, joiden merkitystä moni kolmikymppinenkään suomalainen ei välttämättä tiedä. Kyse on suomalaisten nuorten ja lasten harrastuksista, jotka ovat lyöneet läpi viime vuosikymmenen tai vasta parin viime vuoden aikana. Kaikkien noiden suosio kasvaa vauhdikkaasti, mitä todisti myös Kalevan tietoiskun runsas osallistujamäärä torstaina rotuaarilla. Muitakin uusia lajeja on vaikka kuinka paljon.
Noihin kolmeen ja jo pidempään harrastettuun skeittailuun yhdistyy lajin ominaispiirteiden ohella laajemminkin uuden nuorisokulttuurin vaikutteita kuten omanlaisensa musiikki ja pukeutuminen. Niihin liittyvät koodit voivat olla hyvinkin tiukkoja: onko esimerkiksi kukaan nähnyt perinteisessä verryttelyasussa skeittaavaa tai breikkaavaa nuorta?
Vanhempi sukupolvi ja perinteisten liikuntamuotojen harrastajat ovat yleensä aluksi katsoneet tulokkaita nenän vartta pitkin. Lajit vaikuttavat oudoilta, ja kaiken lisäksi vievät harrastajia vanhoilta lajeilta. Otsakurtut vain syvenevät, jos laji tuntuu aiheuttavan häiriötä. Kun breakdance tuli Suomeen 1980-luvulla, varoitettiin, että vinha päällään pyöriminen voi aiheuttaa kaljuuntumista. Uusien lajien vieroksujille voi muistuttaa, että moni piti aikoinaan Oulussa jääkiekkoakin omituisena lajina.
Vanhemman väen luutuneita asenteita yleensä korjaa se, jos itse tutustuu uuteen lajiin. Esimerkiksi parhaiden nuorten oululaisbreikkaajien taidot ovat niin huimia, että joutuu haukkomaan henkeä. Uusiin lajeihin mieltyneille on myös tarjottava harrastuspaikkoja. Vaikka Hovisuon skeittiparkin päällystys meni nyt nolosti pieleen, on hyvä, että parkki rakennettiin.
Sopu antakoon sijaa niin uusille kuin vanhoillekin harrastuksille.