Hupsistakeikkaa. Kovasti odotettu kallioparkki katosi Oulussa yhtäkkiä kuin pieru Saharaan, mikäli tämmöistä ilmausta sopii käyttää. Parin miljoonan euron edestä tutkittiin maaperää ja todettiin, että eipä sinne taida pysäköintiholvia mahtua, koska siellä oli jo kalliota. Ehkä olisi pitänyt upottaa viisi tai kymmenen miljoonaa euroa, niin hankkeesta olisi saattanut jotain tulla. Tulihan Kankkulan kaivostakin aikoinaan jotakin, ainakin sen verran, että sen ympäriltä lähetettiin suosittuja radio-ohjelmia puoli vuosisataa sitten.
Kun nyt Oulun oma kankkulankaivo jäi toteutumatta, pohdittavaksi jää se kysymys, miten oikein järjestetään ne asiat, joita kallioparkilla piti järjestää, siis ennen muuta autojen piilottaminen ihmisten näkösältä.
Jonkin aikaa varmaan tullaan toimeen entiseen tapaan, eli jättämällä autot resottamaan pitkin katuvieriä. Ihmissilmä kyllä tottuu niihin, kun on tottunut tähänkin asti.
Ennen pitkää kuitenkin luultavasti voimistuvat taas vaatimukset, että autot on saatava jonnekin. Kun kerran rannikkokaupungissa ollaan, varmaankin monen mieleen tulee, että aika kätevä ratkaisu olisi ajaa ne mereen. Siisteimmin se onnistuisi talvisaikaan, kun meri on jäässä ja autot voitaisiin ajaa talvella jonnekin Perämerelle odottamaan kevättä.
Tässä suunnitelmassa on kuitenkin pari heikkoa kohtaa. Ensinnäkin se, että kun nyt ilmasto jatkuvasti lämpenee, Perämeren jää ei välttämättä kestä Oulun kaikkia autoja kerralla, vaan humpsahtaa ennen aikojaan. Lopputulos on tietysti silloinkin autojen kannalta sama, mutta kuskeille se voi olla ikävä, jos eivät ennätä jäältä pois ajoissa. Toiseksi on otettava huomioon, että näillä seuduilla mereen upottaminen ei ole lopullinen ratkaisu, koska jääkauden jäljiltä merenpohja nousee melkein metrin vuosisadassa. Ennemmin tai myöhemmin mereen upotetut autot siis nousevat kuiville ja ovat jälleen vastuksinamme, vieläpä pahasti ruostuneina.
Ydinjätteen loppusijoittamisestakin voi löytyä mallia. Myös siinä on päällimmäisenä vaihtoehtona kallioparkkimalli eli mahdollisimman syvälle peruskallioon kaivaminen, mutta jos se ei onnistu, ydinjäte viedään jonnekin huitsin nevadaan muiden vastuksiksi. Oululaisiin autoihin sovellettuna se voisi tarkoittaa niiden kyöräämistä junalla esimerkiksi Siperiaan tai Keski-Afrikkaan.
Hieman lievempi versio on käytössä parissa Oulun kokoisessa kaupungissa, Espoossa ja Vantaalla. Siellä autot ajetaan päivisin naapuriin Helsinkiin, jolloin niistä ei ole haittaa kotikaupungissa. Illaksi ne palautetaan takaisin kotiin, mutta ne eivät juuri saastuta, koska ne seisovat yön yli pysäköityinä samalla kun niiden kuskitkin nukkuvat. Tätä menetelmää voitaisiin soveltaa myös Ouluun. Kaupungin autot siis ajetaan aamuisin lähipitäjiin, kuten Kiiminkiin, Kempeleeseen ja Oulunsaloon. Itse asiassa tähän suuntaan kaavoitusta on jo vietykin, kun naapureihin sijoitetaan suuria kauppakeskuksia, jottei oululaisten tarvitse häiritä oman keskustansa rauhaa.