Par­kin­son-lääk­keet ai­heut­ta­vat pe­li­hi­moa, ongelma on tuttu Poh­jois-Suo­mes­sa­kin - "Tuli avioero ja talo meni"

– Kyllä siinä muutama kymppitonni kului. Tuli avioero ja talo meni. Kyllä siinä kaikki käytiin läpi, kertoo Suomen Parkinson Liiton vertaistukihenkilönä toimiva Jussi Pollari.

Parkinsonin taudin hoidossa käytetyt lääkkeet, dopamiiniagonistit, aiheuttavat osalle ihmisistä pelihimoa ja muita outoja sivuoireita. Tavallisimmin peliriippuvaiset jäävät koukkuun rahapeliautomaatteihin. Kuvituskuva, kuvan henkilöt eivät liity asiaan.
Parkinsonin taudin hoidossa käytetyt lääkkeet, dopamiiniagonistit, aiheuttavat osalle ihmisistä pelihimoa ja muita outoja sivuoireita. Tavallisimmin peliriippuvaiset jäävät koukkuun rahapeliautomaatteihin. Kuvituskuva, kuvan henkilöt eivät liity asiaan.
Kuva: Moilanen Jukka-Pekka

 – Kyllä siinä muutama kymppitonni kului. Tuli avioero ja talo meni. Kyllä siinä kaikki käytiin läpi, kertoo Suomen Parkinson Liiton vertaistukihenkilönä toimiva Jussi Pollari.

Jussi Pollari on jo vuosia sitten päässyt eroon pelihimosta, joka hänellä kehittyi rahapeliautomaatteihin. Nyt hän auttaa vertaisiaan kierteestä irti pääsemisessä.

Ongelmapelaajana Pollari kuului erityisryhmään, jonka pelihimo johtuu Parkinsonin taudin hoidossa käytetyistä lääkkeistä, dopamiiniagonisteista.

– Ehkä noin 15 prosenttia Parkinsonin tautia sairastavista kärsii vakavista dopamiiniagonistien aiheuttamista oudoista sivuvaikutuksista.

Kysymys ei ole vain peliriippuvuudesta vaan myös muista niin sanotuista impulssikontrollihäiriöistä, kuten yliseksuaalisuudesta, ahmimisesta ja pakonomaisesta shoppailusta, kertoo dosentti, neurologian erikoislääkäri Valtteri Kaasinen Turun yliopistollisesta sairaalasta.

"Kysymys ei ole vain peliriippuvuudesta vaan myös muista niin sanotuista impulssikontrollihäiriöistä, kuten yliseksuaalisuudesta, ahmimisesta ja pakonomaisesta shoppailusta."
Dosentti, Neurologian erikoislääkäri Valtteri Kaasinen

Parkinsonin taudissa dopamiinin määrä aivoissa vähenee aiheuttaen muun muassa vapinaa, lihasjäykkyyttä ja liikkeiden hitautta.

–  Dopamiiniagonistit matkivat elimistön omaa dopamiinia. Ne kiinnittyvät samoihin kiinnittymispaikkoihin soluissa, mihin elimistön oma dopamiini kiinnittyy. Jotenkin ne toimivat kuitenkin eri tavalla kuin ihmisen oma dopamiini, niissä on joku synteettisyydestä johtuva piirre, joka saa ihmisessä aikaan outoja vaikutuksia, Kaasinen kertoo.

Impulssikontrollihäiriöitä salaillaan

Potilasjärjestö Suomen Parkinson Liitto on vuodesta 2003 lähtien tiedottanut dopamiiniagonistien sivuvaikutuksista monin eri keinoin ja tarjonnut myös vertaistukea impulssikontrollihäiriöistä kärsiville.

Ongelma on tullut tutuksi myös Parkinson Liiton järjestösuunnittelija Jukka Tauriaiselle, jonka toimialueena on Pohjois- ja Keskipohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnat.

– Moni tuntuu häpeilevän näitä impulssikontrollihäiriöön liittyviä ongelmia, eikä kerro niistä. Ja kärsii sitten turhaan, kun lääkityksen muutoksilla asiaa pystytään auttamaan, Tauriainen toteaa.

"Oma ajatusmaailma vääristyi niin, että kuvitteli pelaamisen ihan normaaliksi toiminnaksi."
Vertaistukihenkilö Jussi Pollari

Jussi Pollarin peliriippuvuus alkoi kehittyä samoin tein, kun lääkitys aloitettiin 15 vuotta sitten. Hän oli silloin vasta 42-vuotias.

– En heti tajunnut, että pelaamisessa olisi ollut mitään ongelmaa. Se oli vain ajankulua ja harrastusta, kunnes pelikoneen ääressä alkoi mennä älyttömästi aikaa. Neljä tuntiakin yhtäkkiä ettei huomannutkaan. Siinä oppi valehtelemaankin puolisolle, että missä aika oli mennyt, Pollari muistelee.

Pollari sanoo, että lääkkeiden sivuvaikutuksista kyllä varoitettiin, mutta ei ehkä riittävästi.

– Toisaalta sitä ei uskonut. Oma ajatusmaailma vääristyi niin, että kuvitteli pelaamisen ihan normaaliksi toiminnaksi.

Ongelmia jopa kolmasosalla

Valtteri Kaasisen mukaan kesti suhteellisen pitkään ennen kuin pelihimon ja muiden impulssikontrollihäiriöiden yhteys Parkinsonin taudin lääkitykseen todettiin.

– Eivät ihmiset osanneet yhdistää, että pelihimolla voisi olla yhteyttä heidän lääkitykseensä, eivätkä he kertoneet lääkärin vastaanotolla näistä ongelmista.

Lääkkeiden aiheuttamasta peliriippuvuudesta raportoitiin ensimmäisen kerran espanjalaisilla Parkinson-potilailla vuonna 2000.

– Tutkimus herätti paljon epäilyjä. Ei ollut helppo uskoa, että lääkkeellä voisi olla tällainen sivuvaikutus. Sen jälkeen sivuvaikutus on osoitettu hyvin vahvasti tutkimuksissa, jotka on tehty isoilla potilasaineistoilla.

"Eivät ihmiset osanneet yhdistää, että pelihimolla voisi olla yhteyttä heidän lääkitykseensä, eivätkä he kertoneet lääkärin vastaanotolla näistä ongelmista."
dosentti, Neurologian erikoislääkäri Valtteri Kaasinen

Myös Suomessa on tehty kyselytutkimus, jolla selvitettiin impulssikontrollihäiriöiden yleisyyttä Parkinson-potilailla.

– Jopa kolmasosa potilaista raportoi jonkin verran tällaisia ongelmia. Parkinsonia sairastavia on Suomessa arviolta noin 15 000. Suurin tutkimus ongelman yleisyydestä on tehty yhdysvaltalaisista ja kanadalaisista potilaista. Kun puhutaan todella ongelmatasoisesta käyttäytymisestä, osuus oli sen tutkimuksen mukaan 14 prosentin luokkaa, Kaasinen kertoo.

Pelihimo loppuu lääkkeitä vaihtamalla

Hankalista sivuvaikutuksista huolimatta dopamiiniagonisteja käytetään kuitenkin edelleen.

–  Ne ovat muuten hyviä lääkkeitä erityisesti taudin alkuvaiheessa. Pitää vain olla tietoinen sivuvaikutusten mahdollisuudesta, jotta lääkitykseen voidaan puuttua, jos ongelmia ilmenee, Kaasinen sanoo.

Jos dopamiiniagonistit eivät sovi, lääkevaihtoehtoja löytyy Kaasisen mukaan runsaasti.

– Jos Parkinsonin tautia sairastavalle ihmiselle on kehittynyt vaikka peliriippuvuus rahapeliautomaatteihin – se on kaikkein yleisin – niin käytännössä lääkärin vastaanotolla aletaan purkaa dopamiiniagonistilääkitystä. Ihannetapauksessa se poistetaan kokonaan hänen lääkityksestään ja korvataan jollakin muulla lääkeaineryhmällä.

Pollari laskee paranemisensa alkaneen ongelman tunnustamisesta ystäville ja läheisille. Ja hoitavalle lääkärille.

– Lääkkeeni vaihdettiin, jotta pääsisin peliriippuvuudesta eroon. Ensin kokeiltiin, riittäisikö lääkkeen vaihtaminen toiseen dopamiiniagonistiin, mutta se ei auttanut. Kun dopamiiniagonisteista luovuttiin kokonaan, pelihimon kanssa alkoi pärjäämään. Nykyään ei tee enää yhtään mieli pelata.

Myös Pollarin läheiset olivat isona apuna prosessissa.

Rahapelituotoista rahoitusta

Vertaistukihenkilönä Pollari kertoo saavansa puheluja silloin tällöin.

– Uusia ihmisiä ei ehkä tule ainuttakaan kuukaudessa, mutta samat ihmiset soittavat usein montakin kertaa.

Potilasjärjestössä jo pitkään toimineena Pollari on tullut siihen käsitykseen, että peliriippuvuus ja muut impulssikontrollin häiriöt ovat aika yleisiä, mutta niitä salataan ja piilotellaan.

– Ihmiset kokevat, että se on häpeällistä. Siitä se kuitenkin lähtee, että ensin tunnustaa ongelman itselleen ja alkaa etsiä apua.

"Kun dopamiiniagonisteista luovuttiin kokonaan, pelihimon kanssa alkoi pärjäämään. Nykyään ei tee enää yhtään mieli pelata."
Vertaistukihenkilö Jussi Pollari

Helsingin Sanomat käsitteli (12.11.) rahapeliongelmaa siitä näkökulmasta, että muiden kolmannen sektorin toimijoiden tapaan Suomen Parkinson Liiton toiminta perustuu pitkälti rahapelituottojen varaan. Lehti oli haastatellut rahapelihaitoista kärsinyttä Parkinson-potilasta, jota yhteys järkytti.

Jussi Pollari ei näe asiassa ristiriitaa.

– Parkinson Liitto on kuitenkin tiedostanut peliriippuvuudet ja muut addiktiot ja Liitosta saa opastusta ja neuvontaa. Se olisi eri asia, jos ongelmaa yritettäisiin vähätellä rahoituksen saamisen takia. Ja kuka tahansa voi olla peliongelmainen, ei tarvitse olla Parkinsonia sairastava.