Seuraamista ja tarkkailua, työpaikan tai kodin ulkopuolella kyttäämistä, toistuvia ei-toivottuja yhteydenottoja, väkivaltaa ja sillä uhkaamista. Parisuhteeseen ja eroon liittyvä vaino voi kestää vuosia, ja se uhkaa pahimmillaan uhrin henkeä, sanoo väkivaltatyön asiantuntija Tuire Tikkanen tukikeskus Varjosta.
– Parisuhdevaino on uhkaavampaa kuin muuntyyppinen vaino. Sen tekijät toteuttavat uhkauksiaan useammin kuin muunlaiset vainoajat. Riski väkivallasta on suuri.
Tästä huolimatta viranomaiset eivät Tikkasen mukaan aina tunnista vainoamista ja sen aiheuttamaa uhkaa eikä uhria osata auttaa.
– Viranomaisille se ei välttämättä näyttäydy uhkaavana. Ei tunnisteta, kuinka raskasta on elää vainoamisen kohteena. Liian paljon vainoamisen uhrit kokevat vähättelyä.
Tikkanen työskentelee tukikeskus Varjossa, joka on erikoistunut vainon kohteina olevien perheiden auttamiseen. Eron jälkeinen vaino alkaa hänen mukaansa harvoin tyhjästä. Taustalla on usein väkivaltainen suhde.
– Pääsääntöisesti väkivaltaa on ollut jo parisuhteen aikana. Monesti esimerkiksi turvakotijaksoilla olevista perheistä voi ennakoida, jos on riski, että erosta alkaa vainoaminen.
Tilanteesta tekee vaikeamman, jos parilla on yhteisiä lapsia.
– Silloin suhde ei pääty kaikilta osin, koska yhteinen vanhemmuus jatkuu. Lapset ovat valitettavan usein vainon välineitä. Vaino vaikuttaa aina perheen lapsiin.
Taustalla narsismia ja yksinäisyyttä
Vainoamisen taustatekijöiksi on tunnistettu muun muassa sosiaalisten keinojen puuttuminen, yksinäisyys, pakkomielteisyys ja patologinen narsismi, sanoo väkivaltatyöntekijä Santeri Kallionpää Miessakit-yhdistyksestä.
Taustalla on monesti myös antisosiaalista käytöstä ja päihdeongelmia.
– Apua hakevista lähisuhdeväkivallantekijöistä valtaosalla on lapsuuden perheessä fyysistä väkivaltaa tai jompikumpi vanhemmista kokonaan poissa ja on puuttunut äidin tai isän malli.
Kallionpää muistuttaa, että oma-aloitteisesti väkivaltaiseen käytökseen tai vainoamiseen apua hakee vain murto-osa tekijöistä. Apua hakevat harvoin ne, jotka ovat kaikkein vaarallisimpia.
– Vainoajat harvoin hakevat ainakaan kyseiseen ongelmaan apua. Vakavaa, systemaattista ja alistavaa intiimiterrorismia harjoittavat tunnistavat harvoin toimintaansa.
Lähestymiskielto ei aina anna turvaa
Viranomaisten tietoon tuli viime vuonna yli 1 400 tapausta, joissa nainen joutui entisen avio- tai avopuolisonsa pahoinpitelemäksi. Miesuhrien kohdalla määrä oli noin 180, Tilastokeskus kertoo.
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan parisuhdeväkivaltaa kokee naisista ja miehistä suunnilleen yhtä moni, mutta vakava väkivalta kohdistuu useammin naisiin.
Kallionpää ja Tikkanen sanovat, että vainoa tutkittu vähän, minkä vuoksi sen yleisyyttä on vaikea arvioida. Tikkasen mukaan tutkimustavasta riippuen eron jälkeisen vainon uhriksi joutuu parista prosentista jopa 30 prosenttia ihmisistä. Erään arvion mukaan vainoa kokee miehistä kaksi prosenttia ja naisista kahdeksan prosenttia, Kallionpää sanoo.