Kaksisataa suomalaista kuolee joka vuosi huumeiden käytön takia. Luvun pitäisi hätkähdyttää voimakkaisiin toimiin.
Huumekuolemien määrää voidaan vähentää. Se vain vaatii sitkeyttä ja ennakkoluulottomuutta.
Euroopan huumausaineiden seurantakeskuksen (EMCDDA) tuore raportti toivottavasti nostaa keskusteluun ilmiön, joka on meillä jäänyt vähälle huomiolle. Kyse on suomalaisista huumekuolemista.
Niitä tapahtuu meillä vuosittain noin 200. Huumekuolemia on Suomessa seitsemänneksi eniten vertailussa, jossa on mukana 30 eurooppalaista maata. Sijoitus ei mairittele, vaikka sen taustalla olisikin myös tilastointitapaan liittyviä syitä.
Tätä nykyä huumeet ovat meillä toiseksi yleisin alle 40-vuotiaiden miesten kuolinsyy. Vain itsemurha on yleisempi.
Huumekuolemiksi kirjataan tapaukset, joissa peruskuolemansyynä on huumeiden aiheuttama myrkytys tai huumeiden käytöstä johtuva käyttäytymisen häiriö. Samalla kannattaa muistaa, että huumeet kuten muutkin päihteet ovat usein itsemurhissa mukana yhtenä osatekijänä.
Huumekuolemien määrän voi suhteuttaa vaikkapa tieliikennekuolemiin. Niitä oli meillä viime vuonna runsaat 220. Huumekuolemien torjuntaa ei kuitenkaan nähdä tärkeänä kansallisena tavoitteena.
Johtuuko tämä siitä, että huumekuolemat koskevat usein syrjäytyneitä kansalaisia ja kuolemat katsotaan itse aiheutetuiksi? Tältä vaikutelmalta on vaikea välttyä.
Kiistatta kyse pitkälle onkin yksittäisen ihmisen tekemien valintojen seurauksista. Kun huumekuolemiin halutaan puuttua, olisi päästävä kiinni näihin valintahetkiin.
Se ei ole helppoa, sillä taustalla vaikuttavat yleiset asenteet. Ainakin poliisi on pitkään ollut huolestunut nuorten asenteista huumeita kohtaan. Niiden arvioidaan muuttuneen sallivammiksi.
Jos EMCDDA:n tiedot pitävät paikkansa, joka kuudes suomalainen 15–34-vuotias mies vähintäänkin kokeili viime vuonna kannabista, naisten kohdalla lähes joka kymmenes.
Mietojen huumeiden kokeilu ei tietenkään johda suoraan huumeongelman syntyyn. Silti vaarattoman tuntuisten kokeilujen kautta ovat huumeisiin yleensä tutustuneet nekin, jotka lopulta ovat syvällä riippuvuus- ja rikoskierteessä.
Tarvitaan siis edelleen huumevalistusta ja asennekasvatusta. Se ei ole touhotusta vaan sillä voidaan myös estää kuolemia.
Myös EMCDDA katsoo, että huumeiden käyttäjät tarvitsevat valistusta, ennen kaikkea sekakäytön vaaroihin liittyvää. Tarvitaan silti myös toisenlaisia keinoja.
Seurantakeskus puhuu valvotuista huumeidenkäyttötiloista. Ne estäisivät yliannostuskuolemia.
Jälkimmäinen keino saattaa jopa kuulostaa huumeiden käytön suosimiselta. Mutta jos huumekuolemia todella halutaan estää, tarvittaneen myös keinoja, jotka herättävät ristiriitaisia tunteita.
Suomessa käytiin aikoinaan kovaa keskustelua siitä, pitääkö huumeiden käyttäjille perustaa neulojenvaihtopisteitä. Porusta huolimatta niitä perustettiin. Se on pelastanut ihmishenkiä, kun suonensisäisten huumeiden käyttäjät voivat välttää hiv-tartunnan tai C-hepatiitin.
Moraalisen paheksunnan sijasta tarvitaan nytkin ennakkoluulottomuutta.