Pariisi
Pariisissa suunnitellaan prostituution rajoittamista määrätyissä kortteleissa ja etenkin julkisten rakennusten, kuten koulujen lähistöillä. Toimeen on jo ryhdytty muun muassa Strasbourgissa, Nizzassa ja Orleansissa, kohtalaisen huonolla menestyksellä kylläkin.
Ihmisoikeusjärjestöt puhuvat uuden porvarihallituksen kansanmielistelykampanjasta ja katsovat, että ilolintujen hätistely vain siirtää ongelman viereiseen kortteliin.
Poliisin mukaan koko maassa lasketaan noin 15 000 maailman vanhimman ammatin harjoittajaa ja pääkaupungissa 7 000. Luvut ovat todennäköisesti hyvin alakanttiin, sillä puolipäiväammattilaisia ja silloin tällöin pientä lisätienestiä hankkivia on mahdotonta laskea.
Ranskassa itsensä myyminen on sallittua, mutta paritus sekä asiakkaan kalastelu ovat laissa kiellettyjä. Käytännössä prostituoitujen annetaan toimia aika vapaasti, mutta silloin tällöin heille lätkäistään sakot provosoivassa asussa esiintymisestä.
Ilotalot kiellettiin toisen maailmansodan jälkeen, jolloin prostituoidut siirtyivät kaduille. Tilanne pysyi kohtalaisen hyvin hallinnassa 1990-luvun alulle saakka. Lama lisäsi selvästi ammatinharjoittajien määrää ja heidän bisnekseensä liittyvät lieveilmiöt, huumekauppa ja muu rikollisuus kasvoivat oleellisesti.
Nyt tilanne on ryöstäytymässä käsistä, sillä etenkin entisistä itäblokin maista ja Afrikasta virtaa ammattilaisia solkenaan. Kyseessä on täysin järjestäytynyt toiminta, joka tuo tienestiä rikollisliigoille. Virkavallan arvioiden mukaan Pariisin ammattilaisista noin 60 prosenttia on ulkomaalaisia ja koko maassa liiketoiminnan ympärillä pyörii vuosittain noin kolme miljardia euroa.
Useat poliitikot ovat vaatineet ilotalojen uudelleenavaamista, koska niiden avulla voitaisiin ainakin osittain kitkeä prostituutioon liittyvä rikollisuus, suorittaa systemaattisempia terveystarkastuksia ja valvoa etteivät alaikäiset harrasta ammattia. Lisäksi kaikki prostituoidut voitaisiin panna verolle.
Pitkään Pariisin katuja kopistelleilla ammattilaisilla taas on toiset huolet. He katsovat, että ulkomaalaiset uudet yrittäjät harrastavat epäreilua kilpailua polkemalla hintoja.
Yksi galliatar selvitti: "Me laskutamme rakkaudesta 80 euroa, kun nuoret afrikkalaiset saattavat tyytyä kymmeneen."