Impressionismi oli eräänlainen 1800-luvun renessanssi, jolla oli monihaaraiset juuret. Lukuisat olivat myös syyt sen syntyyn, muun muassa tekniikan kehittyminen, liikkumisen ja ajattelun vapaus, pienporvarillisen luokan vaurastuminen ja protestointi jäykkiä taiteen auktoriteetteja vastaan.
Maalaustaiteen voimakkaan uudistumisen ehtona olivat niinkin mitättömän tuntuiset seikat kuin maalituubien keksiminen tai koko tulevaisuuden mullistava rautatie.
Rautahepo kuljetti taiteilijat Pariisista merellisiin pikkukaupunkeihin Etretatiin, Fécampiin tai Honfleuriin ja myös Barbizonin tienoille.
Taidemaku jäykän pönkkänä
Ranskassa taide aina 1800-luvun toiselle puoliskolle oli selvästi kaavoihinsa kangistuneempaa kuin vaikka Brittein saarilla tai Rein-joen oikealla rannalla.
Taidetta ostivat suureksi osaksi kuningashuone, aatelissuvut ja roimasti rikastuneet porvarit.
Kaikilla oli pitkälti sama maku, maalausten tuli joko pönkittää tilaajan egoa tai esittää mytologisia, kohtalaisen helposti tulkittavia kertomuksia. Maisemien piti olla täydellisiä ja ylisliipattuja. Rahvasta, tuota toisen luokan kulkijaa, oli täysin turha kuvata tai oikeastaan se oli hyvän maun vastaista.
Ensimmäiset yritykset irtautua virallisen taiteen kahleista tapahtuivat 1800-luvun alkuvuosina, impressionistit olivat vasta vapautumisketjun viimeinen lenkki.
Pois virallisen
taiteen kynsistä
Barbizon astui taidehistorian lehdille tosissaan vuonna 1844, kun Théodore Rousseau asettui asumaan tähän Fontainebleaun metsän reunustamaan pikkiriikkiseen kylään.
Rousseau on metsän valojen ja varjojen mestari. Hänen taulujensa hylkääminen Pariisin näyttelyistä vain nostatti miehen auraa nuoren sukupolven parissa. Hivenen myöhemmin saapui Pariisissa riehuvaa koleraepidemiaa karkuun Jean-François Millet. Hänkin oli jo aikoja kulkenut erilaisia, vapaampia taiteen polkuja.
Milletistä tuli peltojen maatyötä tekevän kansanosan kuvaaja. Näitä kahta seurasivat lukemattomat muut joko jo lähes unholaan jääneet mutta upealla siveltimellä työtä tehneet tai sitten maailmanmaineeseen kohonneet mestarit.
Kuitenkin jo paljon ennen Rousseauta ja Millettiä oli Barbizonin kylänraitilla vilissyt uuden aatteen maalareita. Päämääränä kaikilla oli kuvata luontoa tai jokapäiväistä elämää sellaisena kuin se heille esittäytyi.
Barbizonin ensimmäinen taiteilija oli Lazare Bruandet. Hän maalasi täällä, koska oli syytettynä naisen murhasta eikä uskaltautunut kaupunkien kirkkaaseen valoon.
Nykytaidefriikkien suosima kohde
Tänään Barbizon on yksi taidefriikkien suosituimmista kohteista Suur-Pariisissa.
Pariisista noin 60 kilometriä kaakkoon sijaitseva kylä käsittää oikeastaan vain pääkadun, joka päätyy Fontainebleaun metsään. Kolmen-neljänsadan metrin matkaan mahtuu taidekauppoja, gallerioita, Gannen majatalo, joka toimii museona, Milletin ja Rousseaun kodit, jokunen ravintola, hotelli ja matkamuistopuoteja.
Milletin koti on hassu sekamelska. Seinät on tapetoitu tauluilla, julisteilla ja erilaisilla painotöillä. Huoneissa on jonkin verran huonekaluja ja runsaasti mitä kirjavampaa esineistöä. Talossa suorastaan leijuu mm. Angéluksen maalanneen mestarin henki.
Rousseaun ateljee on remontissa mutta sen kylkiäisenä olevaan pikku kappeliin pääsee kurkistamaan.
Maalari-majatalosta
tuli museo
Gannen majatalo on nykyään Barbizonin koulukunnan taiteen ja koko kylän sydän, jossa toimii impressionismin alkuaikojen museo.
Majatalo avattiin vuonna 1824. Tieto halvasta ja hyvästä ylläpidosta kiiri Pariisin nuorten taiteilijoiden korviin. Majatalon seinässä on vielä haalistunut maalaus taiteilijasta lähdössä luontoon. Mukana hänellä oli päivävarjo, maalausteline, eväsreppu ja kaksi kangasta, toinen aamun, toinen illan valolle.
Kymmenet ja kymmenet taiteilijat asustivat täällä. Raskaan sarjan miehistä majataloon saapuivat ensimmäisten joukossa Diaz ja Constable, myöhemmin mm. Monet, Renoir, Corot, Bazille, Sisley ja Gérôme.
Päivät maalattiin metsässä, pelloilla ja lähikylissä. Kun sade yllätti, mentiin sisätöihin lampoloihin, navetoihin, kanaloihin tai sitten parannettiin edellisillan juomingeista humisevaa päätä ja maailmaa Gannen majatalossa. Jos maalaaminen ei maistunut mestarinalut kipaisivat Seine-joen syleilyyn uimaan tai soutelemaan ja aina hyvin viehättävässä seurassa.
Majatalon vieraiden kädet syyhysivät niin, että liki jokaiseen lautaseinän pätkään, piirongin tai kaapin oveen maalattiin teos. Osa noista joko signeeratuista tai signeeraamattomista paneeleista on säilynyt nykypäivään saakka. Museossa alakerta on kalustettu valokuvien perusteella 1800-luvun toiselle puoliskolle, jolloin taiteilijoita oli majatalossa kuin sardiineja purkissa.
Taidekokoelmissa on runsaasti hyvin korkealuokkaisia töitä, mm. Charles Jacquen, Ferdinand Chaigneaun tai Narcisse Diazin tauluja. Anonyymien Barbizonin kävijöiden teoksia on lukuisasti eikä signeerauksen puuttuminen kankaan reunasta vähennä niiden taiteellista arvoa.
Tulevat impressionistit olivat miltei vielä nassikoita kun he tulivat Barbizoniin ottamaan oppia mm. Milletiltä, Rousseaulta ja Diazilta. Ensimmäisenä saapui Monet vuonna 1863. Seuraavina vuosina hän otti mukaan kaverinsa Bazillen, Sisleyn ja Renoirin, jotka kaikki saivat neuvoja ja ohjeita Diazilta. Rousseau puolestaan kehuskeli tulevia mestareita: "Väri, se oikea, tulee teidän silmistänne."