Hetkellistä nujakointia kaduilla voi ehkä vielä pitää suurkaupunkielämän lieveilmiönä, mutta ei enää viikon jatkunutta mellakointia. Pariisin lähiöissä palaa paljon muutakin kuin autoja. Siellä haihtuu savuna taivaalle Ranskan yhteiskuntarauha.
Ranskan isojen kaupunkien lähiöt ovat jo kauan olleet slummiutuneita saarekkeita "normaalin" yhteiskunnan ulkopuolella. Niitä ovat leimanneet työttömyys ja kaikinpuolinen syrjäytyminen.
Pariisin esikaupunkien levottomuudet kertovat pessimistisimmän tulkinnan mukaan maan siirtolaispolitiikan täydestä haaksirikosta. Joidenkin mielestä kyseessä on lähinnä nuorten ajanviete. Todellisuus kulkee ehkä jossain tässä välissä. Ei Ranskassa mikään suuri siirtolaiskapina ole alkanut, mutta silti on vaikea välttää käsitystä, että surkeaan kuntoon jätettyjen esikaupunkien mellakoivat nuoret edustavat menetettyä sukupolvea.
Tilanne on kehittynyt tähän pisteeseen jo vuosia, ellei vuosikymmeniä. Ranskan nykyisen hallituksen aikaansaannosta se ei ole. Presidentti Jacques Chiracin, pääministeri Dominique de Villepinin ja sisäministeri Nicolas Sarkozyn epäkiitollisena tehtävänä on kuitenkin saada ryöstäytynyt tilanne aisoihin.
Mellakoista tuli väistämättä myös sisäpoliittisen valtakamppailun ase, kun de Villepin moitti poliittisen kilpailijansa Sarkozyn lausuntoja ja sysi vastuuta tälle. Hallitus istuu hätäkokouksia ja nykyisten vallanpitäjien poliittinen tulevaisuus voi hyvinkin olla pelissä. Ranskan muutenkin vahva äärioikeisto saa uutta puhtia avoimen siirtolaisvastaiseen linjaansa.
Lähiöissä ei ole tekeillä vallankumousta. Pikemminkin siellä haetaan jännitystä ja puretaan turhautumista, ja taustalla on myös pitkään patoutunutta katkeruutta ja vihaa. Jos vastaus mellakoihin on taitamattoman väkivaltainen, seuraukset voivat silti olla vielä paljon nyt nähtyä pahemmat.
Näissä oloissa voi myös erilaisten ääriliikkeiden olla helppo lisätä kannatustaan, etenkin jos islamilainen vähemmistön osa kokee itsensä uhriksi. Silti on muistettava, että suurin osa ulkomaalaisväestöstä on sopeutunut Ranskaan hyvin.
Vastaavia pulmia on muissakin läntisen Euroopan maissa. Siirtolaispolitiikka ja sen seuraukset ovat näissä yhteiskunnissa yhä kuumempi kysymys, ja jos asenteet jyrkentyvät molemmin puolin, sen ratkaisemisesta tulee yhä vaikeampaa.
paakirjoitus@kaleva.fi