Sen enempää Pariisissa kuin koko Ranskassa asuvista suomalaista ei ole tarkkaa lukua, mutta oululaisuus ja pohjoissuomalaisuus on sen verran hyvin edustettuna, että on herännyt ajatus perustaa tervakerho.
"Pääkaupunkiseudulla asustaa ehkä noin 2 000-3 000 suomalaista ja koko maassa puolet enemmän", arvioi Pariisin Suomen konsuli Gun Söderlund varovasti.
Pariisin Suomi-seuran varapuheenjohtaja ja jäsensihteeri, oululaissyntyinen Anja Dauvergne osaa kertoa yhdistyksen jäsenmäärän: "Heitä on 235", Anja Dauvergne sanoo ja kertoo tervakerho-ideasta.
Ranskassa on lukuisia Suomeen kytköksissä olevia yhdistyksiä. Suomi-seuran siipien suojissa on monenlaista toimintaa. Sen serkku, kirkkoraati, vastaa nimensä mukaisesti hengellisestä puolesta.
Kerran viikossa toimivan Suomi-koulun tehtävänä on antaa Pariisissa, mutta myös koko Ranskassa, suomalaislapsille kielenopetusta. Opiskelijoilla on oma suomalainen osakuntansa ja urheilumielisille löytyy PUSU-yhdistys, joka on järjestänyt muun muassa sauvakävelyä.
Suomi-seura viettää 30-vuotissynttäreitään. "Toimintamme on hyvinkin vilkasta. Kerhoja on useita. Järjestämme jouluna, vappuna ja juhannuksena juhlia", selvittää pirteä Anja. "Teemme myös matkoja muun muassa Brysseliin, Strasbourgiin ja Etelä-Ranskaan."
Ongelmana on kuitenkin kiven alla olevat kokoontumispaikat, koska latinalaiskorttelissa sijaitsevan Suomi-instituutin tilat on ylibuukattu. Toinen harmin aihe on nuorten vähäinen osallistumien seuran toimintaan.
"Heitä on yritetty vetää mukaan, mutta suuria juhlia lukuun ottamatta nuoret eivät juuri osallistu", harmittelee Anja
Suomi-koulu toimii ranskalaisten koululaisten vapaapäivänä, keskiviikkona. "Me saamme tukea Suomen valtiolta ja pariisilainen koulu lainaa meille tilat", kertoo puheenjohtaja Erja Alterio. "Opettajia on kolme minun lisäkseni ja meillä on kaikilla pätevyys."
Oppilaita on viitisenkymmentä. Pienimmät ovat kolmevuotiaita ja vanhimmat valmistautuvat tenttimään ranskalaissa yo-kokeissa suomen joko yhtenä pakollisena tai ylimääräisenä kielenä.
"Voi sanoa, että aiemmin lasten vanhemmista äiti oli aina suomalainen, isä ranskalainen. Nykyisin joskus isä on suomalainen", selittää toistakymmentä vuotta Suomi-koulussa toiminut Erja.
Raija Lellouche, omaa sukua Keränen, on Paltamon tyttöjä. Hän opettaa Suomi-koulussa 7-9-vuoden ikäisiä lapsia. "Tänä vuonna minulla on vain poikia ja meno on niin vauhdikasta, että minäkin nuorrun parikymmentä vuotta." Hän ei halua kertoa ikäänsä, mutta lipsauttaa syntyneensä olympiavuonna.
Raija Lellouche painottaa, ettei suomen kielen oppiminen ole niin helppoa.
"Kirjoituksessa kaksoiskonsonantit ovat vaikeita. Suomen lukemisen tämä ryhmä oppi viime vuonna. Hyvin he sen taitavat, vaikka äänteissä kuuluu ranskalainen nuotti."
César Alterio, 8, kirjoittaa hyvin totisen näköisenä ja vastaa kohteliaasti kysymyksiin selvällä suomella.
"Osaan kirjoittaa pitkiä lauseita suomeksi, esimerkiksi 'Minnun nimeni on César ja minulla on 8 vuotta.'
Viereisessä pulpetissa istuva nuorimies hihkaisee: "Te olitte kerran filmaamassa kodissani. Hänhän on Pohjois-Suomesta kotoisin olevan arkkitehti Sinikka Ropposen poika, Suomi-luokan toinen César."
"Suomi-koulusta valmistuu oppilaita, jotka osaavat suomen kielen ja tuntevat myös maan kulttuurin. Heistä voi olla kovasti hyötyä Suomen kansainväliselle yhteistyölle. Tätä ei aina ylemmillä tahoilla ymmärretä"; Erja Alterio painottaa.
Yleensäkin ulkosuomalaiset ovat kuin synnyinmaansa yhden hengen mainostoimistoja. Kiitos heidän, ovat tuhannet ulkomaalaiset saaneet impulssin käydä Suomessa.
Esimerkiksi Oulun Anja on järjestänyt Suomen matkoja ranskalaisille opettajille ja seuraava on huhtikuussa, suuntana Saariselkä.
Patrick Le Louarn