Olisi yksiselitteisesti vastuutonta päästää satamat lakkoon ajankohtana, jolloin Suomen vienti alkaa vaivalloisesti nostaa päätään. Yhden alan erokorvaukset eivät voi olennaisesti poiketa muusta työmarkkinakäytännöstä.
Suomen satamien ahtaustyötä uhkaavan lakon sovittelu päättyi maanantaina aikalisän ottoon. Koska neuvottelutilanne on jumissa ja koska lakko olisi alkanut jo tulevana perjantaina, työministeri Anni Sinnemäki hyväksyi valtakunnansovittelijan esityksen työtaistelun lykkäyksestä. Näin saadaan lisäaikaa. Lakon uhka siirtyi maaliskuun 4. päivään.
Sopii toivoa, että tuona aikana järki ottaisi voiton vanhakantaisesta työmarkkinauhittelusta. Ahtaajalakko nimittäin pysäyttäisi Suomen ulkomaankaupasta arviolta 80 prosenttia. Aikana, jolloin vienti näyttää jyrkän syöksyn jälkeen pieniä elpymisen merkkejä, on vaikea keksiä, mikä työtaistelu tehokkaammin tallaisi talousnousun ituja.
Kannattaa muistaa, että viime vuonna Suomen vienti putosi peräti kolmanneksen edellisvuodesta. Kapuamista riittää pitkäksi aikaa eteenpäin.
Satamakiistan päätyminen lakkoon ei löisi korville ainoastaan satamien työnantajia vaan myös lukuisten suomalaisten vientiyritysten työntekijöitä. Maailmanmarkkinoillahan toimitusten varmuus ja nopeus on yritysten keskeinen valtti uusien tilausten saannissa. Ja kun on vientiä, on työtä. Ahtaajia edustavan Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton AKT:n soisi tämän muistavan.
Toivottavasti liitossa pantiin maanantaina merkille esimerkiksi se, miten syntyivät samana päivänä allekirjoitetut kuntien työ- ja virkaehtosopimukset. Maltillisin numeroin, ilman työtaistelujen mäiskettä. Kuntien työntekijäliitot ja niiden jäsenet ymmärsivät, että olennaisinta on nyt työpaikkojen säilyttäminen.
AKT ilmoittaa olevansa liikkeellä kohentamassa jäsenistönsä muutosturvaa. Käytännössä kyse on siitä, että liitto haluaa taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanottaville jäsenilleen nykyistä selvästi vankemman rahallisen korvauksen.
Vaatiminen on normaalia ammattiliiton toimintaa. Liiton tavoite vain on viritetty niin korkealle, että se ei voi missään nimessä mennä läpi. Satamaoperaattorit ry:n mukaan AKT:n erorahavaatimus on 12 kuukauden palkka.
Tuo määrittely veisi erokorvaukset Suomessa aivan uusille lukemille. Millään muulla alalla ei vastaavaa ole. Samalla vaatimus olisi työntekijöidenkin kannalta lyhytnäköinen. Työnantajien rohkeus palkata uutta väkeä vakinaiseen työsuhteeseen tuskin vahvistuu, jos vaatimus menee läpi.
Maanantain käänteisiin kuului se AKT:n puheenjohtajan Timo Rädyn lausunto, jossa hän kiisti, että 12 kuukauden palkan kokoista erorahaa olisi edes vaadittu. Jompikumpi osapuoli näyttää siis lyhyesti sanottuna puhuvan potaskaa. Se kertoo, että alan neuvottelukulttuuri on huono.
Satamien ohella merkittäviä uutisia kuultiin maanantaina Merimies-Unionista. Sekin uhkaa lakolla. Poikkeuksellista liiton vaatimuksissa on, että se sanoo peräävänsä valtiolta lisää rahaa alan työnantajalle eli jäänmurtajien ja yhteysalusten toiminnasta vastaavalle Arctia-konsernille. Näin siksi, jotta konsernin palkanmaksumahdollisuudet kohentuisivat.
Melko jaloa työnantajan etujen puolustamista. Lakkohalujen nousua lienee vauhdittanut silti sekin, että jäätalvi on nyt pitkästä aikaa ankara. Niinä talvina, jolloin merivedet loiskuvat vapaina, palkankorotusvaatimuksia on perinteisesti ollut vaikeampi saada läpi.