Kalevan urheilutoimittaja Hanna Kuusiluodon kolumni 15.8.2014 Zürichin yleisurheilun EM-kilpailuista. Kuusiluoto on ehdolla vuoden urheilutoimittajaksi tänään pidettävässä Suomen urheilugaalassa.
Yleisurheilu on ensiluokkainen tv-laji. Se on myös kauniiden ihmisten laji, mikä on omiaan lisäämään sen tenhoa katsojien silmissä. Kun puhutaan yleisurheilusta, on syytä puhua hetki vakavasti myös hanurista.
Alkukesästä siitä puhuttiin Suomessa isoilla kirjaimilla. Turun Paavo Nurmi Gamesin aikaan iltapäivälehti valitsi näkökulmakseen puhuttelevan ”Seksiä peliin kentällä” ja keskittyi esittelemään kauniita naisvartaloita. Viime kesänä Moskovan MM-kisojen aikaan samassa julkaisussa arvioitiin, että Shelly-Ann Fraser-Pryce retuutti mukanaan huomattavaa määrää ihraa hanurissaan juostessaan satasen maailmanmestariksi 10,71 sekunnissa.
Jos tekee mieli nillittää iltapäivälehtien valinnoista, kannattaa muistaa yksi tosiasia: aamuisin auringon noustessa niiden levikki on nolla. Ne on myytävä joka päivä uudelleen, eikä tarvitse olla markkinoinnin ammattilainen tietääkseen, mikä parhaiten myy. Joskus onkin hedelmällisempää katsoa peiliin ja kysyä, miksi itse ostaa.
Kansa tietysti raivostui. Varsinkin sosiaalisessa mediassa, sillä se on suomalaisille luonteva tapa raivostua. Siitä taas saatiin kätevästi lisää otsikoita ja klikkauksia. SUL:n pikajuoksuvalmentaja Petteri Joustekin joutui avaamaan faktoja ihmisen biologiasta ja fysiologiasta ja muistuttamaan, että nämä ovat terveiden ihmisten kisat.
Urheilumarkkinoinnin ammattilaiset tietävät hekin, mikä myy. 2000-luvun alussa Tatjana Gregorievan ja Stacy Dragilan avulla myytiin maailmalle kokonainen laji, naisten seiväshyppy. Urheilijat tietävät myös. Naapurintytön näköinenkin kaksinkertainen olympiavoittaja on aivan käypä urheilutuote, mutta äitiyslomaileva Jelena Isinbajeva ei olisi parin miljoonan euron vuotuisten sponsorisopimusten arvoinen supertähti ja seksisymboli ilman supermallin kasvoja ja vartaloa.
Siksi Letzigrundillakin pistävät silmään naisurheilijoiden yhä pienemmät topit ja housut. Voisi kuvitella, että pistävät kotisohvilla mieskatsojien silmään vielä vähän enemmän.
Jos joku itse haluaa esiintyä 370 miljoonalle tv-katsojalle puoli hanuria paljastavissa housuissa, se hänelle suotakoon. Niin kauan kun valinta on oma, kaikki on hyvin – vaikka sitten joutuisi miettimään, mihin saakka housut ovat ehtineet hilautua maaliviivalle päästessä. Kaupallisuus on ammattimaisen urheilun elinehto.
Jos pikkuhousut on puettava jonkun muun käskystä, vaatesponsorin, kilpailun, seuran tai lajiliiton markkinakoneiston mieliksi, ollaan heikoilla jäillä. Varsinkin, jos urheilija on niin nuori, ettei arvostelukyky riitä vielä aivan kaikkeen ja varsinkin, jos joku tarkoitushakuisesti ja lupaa kysymättä tunkee kameran kiinni hanuriin. Avainsana on itsemääräämisoikeus.