Urheilutoimittaja kuulee työuransa aikana lukemattomia paatoksellisia puheenvuoroja ammattimaisuudesta. Ammattimaisuus on huippu-urheilijoiden identiteetin ydintä, enemmän kuin pyhä asia.
Kun liigajalkapalloilija valmistautuu kauden viimeisellä kierroksella sarjasijoituksen kannalta merkityksettömään otteluun, hän sanoo: "Ei tässä ole varaa löysäilyyn. Kaikki on pelissä. Me olemme ammattilaisia."
Kun julkisuuteen putkahtaa tieto liigakiekkoilijan siirrosta toiseen seuraan, on kysymys pelaajan sitoutumisesta senhetkisen työnantajan tavoitteisiin oikeutettu. Ja pelaaja - kuten Kärpistä ensi kaudeksi Fribourgiin vaihtava Pavel Rosa - vastaa:
"Ajatukseni ovat vain tässä hetkessä ja tässä joukkueessa. Olen ammattilainen."
Kärppien yhteydessä on puhuttu viime vuosina paljon ammattimaisuudesta. Voi olla, että Rosa on joukkueen henkeä rappeuttavasta löysäilystään huolimatta ammattimainen kiekkoilija. Ehkä Kärppien seurajohto on täynnä toinen toistaan ammattimaisempia vastuunkantajia.
Silti väitän, että kuluvalla kaudella Kärppien organisaatiossa suurinta ja aidointa ammattimaisuutta on osoittanut Kimmo Koskenkorva.
Kyllä - maalit ja pisteet jäivät viime kaudella tekemättä. Siksi Kärpät halusi hyvin palkatusta pelaajasta eroon. Siksi Koskenkorvaa voi myös kritisoida.
Mutta tapa, jolla hän käsitteli kesän nöyryyttävät tapahtumat ja syrjäyttämisensä joukkueesta, ansaitsee kaikkien kunnioituksen.
Kärppien pelaaja numero 11 teki ja tekee työnsä joka päivä säntillisesti ja olennaiseen keskittyen. Kuin ammattilainen.