Pääministeri Alexander Stubbin (kok.) tavaramerkki on pelkistää sanoma pariin kolmeen pointtiin. Pitkään hän on onnistunut hurmaamaan kuulijoitaan yksinkertaistamalla tällä tavoin monimutkaisia asioita.
Menetelmää Stubb käytti Oulussa viime viikolla, kun kysyttiin lääkettä Suomen talouden kohentamiseen. Hän vastasi (Kaleva 31.1.): ”Kolme isoa asiaa: valtion talous kuntoon, kasvu liikkeelle ja lisää töitä. Eihän se sen vaikeampaa ole!”
Niinpä. Siitä vain hoitamaan homma kotiin, jos se noin yksinkertaista on.
Stubbin tähti on kuitenkin nyt voimakkaassa laskussa. Syyn voi hänen tavoin pelkistää kahteen p:llä alkavaan pointtiin: persoonaan ja politiikkaan.
Persoona. Oulussa Stubb antoi ymmärtää hänen henkilöönsä kohdistuneiden huomioiden tehneen kipeää.
Heittäytymällä marttyyriksi Stubb sivuuttaa sen tosiasian, että ulkoinen ilme leveine hymyineen, sporttisine olemuksineen, huomiota herättävine pukeutumisineen ja selfie-kuvien ottamisineen on osa tuotetta nimeltä Alexander Stubb.
Ilman näitä piirteitä Stubb ei olisi noussut kansansuosikiksi; saanut äänivyöryä vaaleissa. Nyt hän joutuu vastaamaan siihen, mitä on tilannut, millaiseksi on rakentanut mielikuvaa itsestään.
Uudenlainen tyyli herätti aluksi ihastusta. Odotukset Stubbia kohtaan muuttuivat kuitenkin, kun hänestä leivottiin pääministeri. Pääministeriltä edellytetään muutakin kuin nykyaikaista olemusta.
Jos esiintyy kuin kukkopoika, huomio on taattu niin hyvässä kuin pahassa.
Stubbilla on yksi yhteinen piirre Paavo Väyrysen ja Timo Soinin kanssa: hänestä joko tykätään tai ei.
Vuosi sitten Oulussa Stubb myönsi, ettei ollut oma itsensä, koska ei saanut edellisyönä nukkua kahdeksaa tuntia. Jos yöunet eivät ole riittävät, hänen on omien sanojensa mukaan vaikea tietää missä on. Tuolloin hallituksen kehysriihessä oli mennyt pikkutunneille. Vaikka pääministeri on iso herra, voi olla, että unet jäävät joskus alle mukavuusraja-arvojen.
Sitten pääministeriksi tulon Stubb on vaihtanut tyyliä kuin tumma mies hevosta konsanaan. On vaikea tulla muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että päivän tyyli on laskelmoitua näyttelemistä suosion kosiskelemiseksi.
Politiikassa pelataan yhä enemmän mielikuvilla. Stubb on yhden sortin mielikuvan tuote: kuva menestyvästä, energisestä ja kaikkivoivasta uuden ajan poliitikosta, joka on lisäksi ikään kuin olisi tullut politiikkaan politiikan ulkopuolelta.
Aikana, jolloin monilla menee huonosti, näkymät ovat synkeät eivätkä ihmisten voimat tahdo riittää, ylikierroksilla käyvä, tyhjiä sanoja heittelevä poliitikko lisää vain ahdistusta.
Politiikka. Stubbin pääministerikuukauden ajan hallitus on kompuroinut kuin rampa ankka.
Hallituskaudelle asetetut tavoitteet on haudattu yksi toisensa jälkeen. Valtion velka kasvaa, talous taantuu ja työttömyys lisääntyy. Viimeksi roskiin heitettiin perhepaketti. Suurimman saavutuksen, sote-ratkaisun, loppunäytelmäkin jää näyteltäväksi seuraavassa hallituksessa.
Siinä missä edellinen pääministeri Jyrki Katainen tavoitteli yhteisesti hyväksyttäviä kompromisseja, Stubb on astunut pari piirua populismin suuntaan oikealle.
Hallituksen toisen pääpuolueen, SDP:n, uusi johtaja Antti Rinne on toiminut samalla tavalla loikkien vasemmalle. Kun tähän vielä lisätään se, että hallituksen enemmistö eduskunnassa on hiuskarvan varassa, päätöksenteon halvaantuminen on sinetöity.
Katainen pyrki tekemään kokoomuksesta keskusta-oikeistolaisen puolueen, joka nojaa keskiluokkaisiin palkansaajiin. Linja puri ja puolue eteni voittoihin vaaleista toiseen.
Stubbin linjaukset aina konsensuspolitiikasta luopumiseen saakka ovat suoraan Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n julkilausumista.
Eikä sekään auta. Yrittäjätkin ovat kääntäneet jo katseensa keskustaan, jolle on tullut tilaa esiintyä yhteiskuntaa kokoavana voimana.
Kolumni