"Sen kyllä haluan sanoa, että keskustelurajankäynti, onko suomalainen tango oikeata vaiko argentiinalainen oikeaoppista, on turhaa. Suomalaisten upea oma tanssi nyt kuitenkin nojaa argentiinalaiseen, joten on hyvä tuntea tangoasiaa laajemmin."
Näin puhuu Konnevedeltä lähtöisin oleva Eeva-Riitta (Erita) Wennström. Kolmeneljännes-vuosikymmentä sitten hän iiläislähtöisen Tuomo Käyrän kanssa törmäsi talvisena tammikuuna Kuopiossa argentiinalaiseen tangoon. Se tarttui. Nyt Erita Wennström on ollut koordinoimassa toista Tangon juhlaviikkoa Oulussa.
Energistä humpan kaveruutta
Melankolinen, romanttinen, dramaattinen, veristinen saavat yksinomaisina määreinä kyytiä.
"Argentiinalaisessa tangossa on monenlaisia muotoja. Dramaattisien, traagisten rinnalta löytyy myös hyvin iloista, energistä ja hauskaa. Show-esityksissä tosin tarjoillaan usein jotain hyvin dramaattista."
Tangon alkumuodoista tuikahtaa milonga samaan pataan suomalaishumpan kanssa.
"Kevyttä irrottelua harmaan arjen keskellä molemmat."
Leikitäänpä että ollaan Argentiinassa tangopaikassa ja lattialla on iloinen tangomeno: "Niin kuin yleensäkin tangossa tunne tulee läpi. Kun tunnelma on kevyt, se näkyy ilmeissäkin - hymynä."
"Tanssiasento pysyy kyllä samana, mutta kepeyttä tulee askeliin, ikään kuin tanssija nousisi vähän lattiasta."
Mutta kun tunnelma vakavoituu ja tummenee: Liikkeet hidastuvat. Koko vartalon olemuksessa näkyy keskittyminen. Kuvaan astuvat laajemmat radat.
"Me käytetään hehkuttelu-sanaa, eli se kuvaa, miten tanssiessa jäädään tietoisesti viivyttelemään johonkin tilanteeseen." Sama mikä ilmenee erityyppisissä klassisissa muodoissa ikään kuin patsaaksi jähmettymisenä.
Taivaan ja
maan välissä
Tangoismin taikaa on tunnelma.
"Kun on käynyt Buenos Airesin tangopaikoissa ja kokenut sen, ja tulee sitten vaikka tänne Ouluun argentiinalaisen tangon tanssiaisiltaan, niin tunnelma on jännästi sama. Harras, rauhallinen. Ihan erilainen kuin on normaalisti tanssipaikoissa, joissa tuntuu olevan häiriöitä."
"Argentiinalaisen tangossa parhaimmillaan musiikki ja tanssi kantavat kaikkia läsnäolevia. En tarkoita mennä nyt uskonnollisuuden puolelle. Mutta koskapa ihminen on kokonaisuus, fyysinen puoli meissä, oma kroppa ja kehonhallinta sekä oman elämän hallinta sulautuvat kokemukseni pohjalta tangossa yhteen parhaimmillaan."
Mutta miten sitten oppii tunnistamaan tangossa sen tärkeän jutun, mistä se löytyy?
"Opetuksessa puhumme, että ihminen asettuu ikään kuin maan ja taivaan väliin. Taivaasta johdettu lanka kulkee kropan läpi, ja sen varassa ollaan. Ihmisen keskipiste tavallaan jatkuu kohti taivasta, mutta naru kulkee myös maahan. Tätä kautta keho asettuu tasapainoon. Silloin ryhti on hyvä ja kehon osat luontevasti paikallaan."
Tangossa lähdetään siis aina luonnollisesta liikkeestä. Ei mitään keinotekoista, ei tekemällä tehtyä. Luonnollinen askel on kaunein askel.
Romukoppaan siis kolahtaa jälleen yksi harha, se että argentiinalainen tango olisi jalkojen sätkintää.
"Kiemurtelultahan se voi joskus näyttää. Ehkä mielikuva syntyy nojaamisesta, kun parin kanssa tanssitaan, mutta tanssiahan voi yksinkin. Parin kanssa tanssiminenhan perustuu vientivastuuseen. Systeemi toimii siten, että nainen ikään kuin hieman nojaa miestä vasten, jolloin mies pystyy häntä liikuttamaan ja kääntämään niin kuin haluaa tanssin etenevän."
Tyttöhumppaparit ovat olleet tavallinen näky suomalaisilla tanssipaikoilla, mutta esimerkiksi poikatangopareja tapaa edelleen harvakseltaan. Tangon juurilla sekin taito elää ihan tavallisena.