Istutuspaikka ja -tapa voivat ratkaista kalaistukkaiden eloonjäännin ensimmäisinä päivinä istutusjärvessä. Oulujärvellä tehdyissä tutkimuksissa havaittiin, että esimerkiksi taimenten eloonjääntiä voidaan parantaa huomattavasti, kun istutukset tehdään paikoille, joissa on vähän petokaloja.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) selvitti, että taimenia saalistavien haukien märässä oli moninkertaisia eroja eri istutuspaikkojen välillä.
"Myös istutusten keskittäminen yhteen paikkaan esimerkiksi viikon aikana parantaa istukkaiden selviämistä. Aiemmin istutuksia on levitetty laajalle alueelle, jotta kalat voitaisiin pyytää eri puolilta järveä. Silloin iso osa järven hauista on voinut saalistaa petoihin tottumattomia istukkaita", sanoo tutkija Pekka Hyvärinen RKTL:sta.
Jos taimenistukkaiden kokoa nostetaan nykyisestä 25-30 sentistä yli 32 senttiin, iso osa pystyy välttämään hauen hampaat myös alueilla, joissa saalistajia on runsaasti.
Kuhat istutetaan taimenia huomattavasti pienempinä, yleensä kesän vanhoina eli 5-8 sentin mittaisina. Kuhaistukkaat ovat siis selvästi taimenta pitempään alttiina petokalojen saalistukselle. Noin kolmannes joutuu pian istutuksen jälkeen petokalojen, lähinnä isompien kuhien saaliiksi.
Vahvasti kasvavassa kuhakannassa kuten Oulujärvellä kannibalismi rajoittaa populaation kokoa ja vaikuttaa siten myös istutusten tuloksellisuuteen.
Kalaistukkaita menehtyy myös kalastuksen yhteydessä. Oulujärvellä vuosina 2001-2003 tehdyssä tutkimuksessa käytiin läpi kaikkiaan 32 000 kilon troolisaalis eli noin kuusi prosenttia järven kokonaissaaliista. Trooliin eksyi arvioiden mukaan vuosittain noin 1 000 taimenta ja 15 000 pientä kuhaa.
Lähes kaikki taimenet ja jopa 80 prosenttia kuhista pystytään kuitenkin vapauttamaan elinkykyisinä takaisin järveen. Se edellyttää kuitenkin kalojen etsimistä muun troolisaaliin joukosta.