Suomi ja Viro hoitavat suhteitaan Venäjään eri tavoin. Suomi välttää hankalien kysymysten kohdallakin toimia, jotka voisivat kärjistää tilannetta entisestään. Viro on puolestaan viime vuosina käyttänyt Venäjän menettelytapoja arvioidessaan usein tiukkaakin kieltä.
Taktiikkaerojen taustalla eivät ole vain Helsingistä ja Tallinnasta löytyvät syyt vaan myös Moskovan ajattelutapa. Suomi on ollut Venäjälle viime vuosina ongelmaton naapuri. Viro taas on Venäjälle sen valtapiiristä karannut entinen neuvostotasavalta, jonka venäläisvähemmistön asemaa Moskova puolustaa suurennuslasin ja megafonin kanssa.
Viimeisimpänä osoituksena tästä erosta on se, että presidentti Tarja Halonen sai presidentti Vladimir Putinin kutsun ensi viikolla Venäjällä alkaville suomalais-ugrilaisten kansojen festivaaleille. Viron presidenttiä Toomas Hendrik Ilvestä ei sinne kutsuttu. Kun kutsu tuli myös kolmannen suomalais-ugrilaisen valtion eli Unkarin pääministerille, Viron ärtymystä voi ymmärtää. Venäjän johto halusi taas potkaista pientä naapurimaata.
Hätiköidyksivoi tästä huolimatta kutsua sitä Virossa esitettyä vaatimusta, että Suomen ja Unkarin johdon pitäisi nyt boikotoida Saranskin festivaalia. Vaatimuksen esitti Viron parlamentin EU-valiokunnan puheenjohtaja Marko Mihkelson. Hänestä Halonen ja pääministeri Ferenc Gyurcsány kyseenalaistavat vierailulle lähtiessään vakavasti unionin sisäisen solidaarisuuden.
Mihkelson ei ilmeisesti oivalla, että Suomella on EU:sta huolimatta yhä myös kahdenvälisiä suhteita ulkovaltoihin, erityisesti lähinaapureihin, ja presidentin kuuluu hoitaa niitä. Unionin sisäisen solidaarisuuden ei tarvitse merkitä sitä, että kaikkien sen jäsenmaiden pitäisi saattaa Venäjän-suhteensa heikkoon jamaan.
Halosen valinta lähteä Saranskiin Venäjän suomalais-ugrilaisia tapaamaan asettaa hänelle kiistämättömiä velvoitteita. Alun perinhän Halosen oletettiin vierailevan Putinin esittämän kutsun perusteella Marin tasavallassa, jossa mari-kansan asema on tukala. Nyt kutsu tuli kuitenkin mordvalaisten alueelle, josta ei ole kantautunut hälyttäviä uutisia vähemmistön kohtelusta.
Vaikka ennakkotietojen mukaan Suomen presidentille näytetään Saranskissa enemmän kansantansseja ja perinnekäsitöitä kuin suomalais-ugrilaisten arkea, hänen on syytä nostaa keskusteluissa esiin myös kielisukulaistemme ongelmat. Pahitteeksi ei olisi sekään, jos hän pystyisi samalla hiukan hölläämään Venäjän ja Viron suhteiden umpisolmua.
paakirjoitus@kaleva.fi