Parempi tak­si­tol­pal­la kuin elä­ke­päi­vil­lä jou­ti­laa­na – lo­ma­kas­san kar­tut­ta­mi­nen kan­nus­ti 73-vuo­tias­ta Matti Sär­ke­lää pa­laa­maan au­ton­rat­tiin

Matti Särkelä on valmiina taksitolpalla odottamassa ensimmäisen aamukoneen laskeutumista Oulun lentoasemalle.

Matti Särkelä päivystää Oulun lentoaseman tolpalla. Koneita ja asiakkaita odotellessa Särkelä selaa Facebookia ja ottaa päivänokoset.
Matti Särkelä päivystää Oulun lentoaseman tolpalla. Koneita ja asiakkaita odotellessa Särkelä selaa Facebookia ja ottaa päivänokoset.
Kuva: Pekka Peura

Matti Särkelä on valmiina taksitolpalla odottamassa ensimmäisen aamukoneen laskeutumista Oulun lentoasemalle. 73-vuotias Särkelä palasi pari viikkoa sitten autonrattiin, kun kyllästyi toimettomana pyörittelemään peukaloitaan kotona Lumijoella.

Oulun lentokentän taksitolpalla on Särkelän lisäksi pari muutakin eläkepäiviltä töihin palannutta ikämiestä.

– Kaverit houkuttelivat minut töihin. Lentokentän taksitolpalla on pari entistä sora-autonkuljettajaa aivan kuten minäkin.

Taksi oli helppo uravalinta, koska Särkelä ajoi nuoruusvuosina vapaapäivinä taksia. Yritys saada oma taksilupa Kempeleeseen 1970-luvun alussa kariutui ikävästi.

– Koska vanhat taksarit eivät puoltaneet minun anomusta, lääninhallitus ei myöntänyt taksilupaa.

Unelma omasta taksista jäi kytemään useaksi kymmeneksi vuodeksi. Kun taksiluvat vapautuivat reilu vuosi sitten, Särkelä pisti tuulemaan, hankki auton ja tarvittavat luvat.

– Mietin, että taksilupa pitää anoa ennen kuin uusi liikenneministeri Sanna Marin toteuttaa uhkauksensa laittaa taksit järjestykseen.

Vaikka joidenkin mielestä uusi taksilaki oli suuri virhe, Särkelän mielestä uudistus on hyvä ja toimii.

– Kun taskussa on taksiyrittäjän ajolupa, saan ottaa asiakkaan kyytiin mistä haluan.

Oikeastaan paluu työelämään lähti liikkeelle siitä, kun Särkelä teki elämäntaparemontin kaksi vuotta sitten. Vatsan ympärille oli kertynyt ylimääräistä. Eläkkeelle jäänyt Särkelä jumitti kotona tai kuten Lumijoella on tapana sanoa paunotti menemään.

Kun Limingassa avattiin kuntosali Särkelä marssi ensimmäistä kertaa elämässään salille.

– Meitä oli parhaillaan viisi ukkoa treenaamassa salilla kaksi kertaa viikossa. Kun 20 kiloa lähti pois, mieli virkistyi ja jaksoin touhuta enemmän.

Työvuosia Särkelällä on takana yhteensä 57.

– Aloitin Lumijoen osuuskaupassa 16-vuotiaana, ja eläkkeelle jäin kaksi vuotta sitten kuljetushommista.

Kilometrejä autonratissa on kertynyt noin kaksi miljoonaa Suomen, Venäjän ja Euroopan maanteiltä ja työmailta.

Kun Särkelä oli 1980-luvulla autonkuljettajana Pohjolan Kaapelissa, Nokian tytäryhtiössä kyydissä kulkivat pääjohtajat Björn Westerlund ja Kari Kairamo. Kolme vuotta kestänyt kuskihomma letukan ratissa päättyi, kun Särkelä aloitti Maatalous-Hankkijan myyntimiehenä. Nuorena miehenä Särkelä oli käynyt maamieskoulun ja työ vastasi koulutusta.

Seitsemän vuotta hurahti myyntitöissä, mutta veri veti takaisin autohommiin.

Ensimmäinen ulkomaankeikka oli Andreapolissa Venäjällä sotilastukikohdan rakennustyömaalla. Venäjän urakan jälkeen sora-auton ajo jatkui Turun moottoritien työmaalla. Kun työnantaja vaihtui euralaiseen kuljetusliikkeeseen, Särkelän haave päästä ajamaan rekkaa Eurooppaan toteutui.

Pitkillä työvuoroilla oli myös hintansa.

– Kävin vielä yhden keikan ja sen päälle vielä yhden. Avioero siitä tuli.

Uusi työ on tempaissut mukaansa ja parhaimpina päivinä Särkelä päivystää lentokentän tolpalla aamukuudesta iltayhdeksään.

– Harmittaa, etten ole joutanut töiltäni kuntosalille. Siihen asiaan pitää saada muutos.

Särkelällä ei ole huimia työtavoitteita. Kymmenisen ajoa päivän aikana on taksiyrittäjän mielestä ihan hyvä.

Erinomainen kannustin palata autonrattiin on Thaimaassa asuva naisystävä.

– Matkarahoja pitää tienata. Tarkoitus on, että Nid tulee käymään Lumijoella syksyn aikana.