Oulun virkamiesten säästöesitykset leikkaisivat palveluja paikoin kipeästikin. Kaupungin elämää ne eivät silti suistaisi raiteiltaan. On parempi säästää nyt hallitusti kuin myöhemmin paniikissa.
Talouden syöksystä yhdistettynä menojen koviin kasvupaineisiin tuli yhdistelmä, josta vauraiden kaupunkien joukkoon kuuluva Oulukaan ei selviä ilman ikäviä päätöksiä. Se näkyy oululaisten elämässä jo nyt esimerkiksi siinä, että tämän vuoden alusta kaupunkilaiset maksavat prosenttiyksiköllä korotettua kunnallisveroa.
Talouden oikaisun uusimmat ajatukset iskettiin pöytään maanantaina kaupungin viranhaltijoiden ehdotuksissa. A4-sivuja esityksissä on rajusti, yli 300. Toivottavasti kaivattu kansalaiskeskustelu ei lopahda jo alkuunsa siihen, että kuntalaiset eivät jaksa ehdotuksia kahlata.
Tämän jälkeenhän edessä ovat keskustelutilaisuudet, joissa kuntalaisten palautetta on määrä kuulla. Niissä evästetään kaupungin poliittisia päättäjiä.
Kun kunta ryhtyy kulukuurille, puututaan pakosta myös niihin kahteen alueeseen, jotka eniten nostattavat tunteita: sosiaali- ja terveystoimen sekä opetustoimen menoihin. Näin Oulussakin, jossa näiden kahden hallinnonalan osuus kunnan menoista on yhteensä 80 prosenttia.
Sosiaali- ja terveystoimen säästöt tekee vaikeaksi se, että Oulu kasvaa, kaupungissa on paljon pieniä ja lapsia, ja samaan aikaan vanhusväestön määrä on nopeassa nousussa. Mutta jos mitään ei tehdä, sosiaali- ja terveysmenojen kasvu pysyy 6--7 prosentissa. Se näkymä on mahdoton.
Säästöihin pääsemiseksi ehdotuksiin kuuluu muun muassa päiväkotien lakkauttamisia. Sellainen aiheuttaa aina hankaluuksia perheille. Kyse on kuitenkin myös siitä, että hoitopaikkoja on järkevää ylläpitää siellä, missä lapsiperheitä on eniten. Se varmistaa myös kaupunkilaisten tasapuolisen kohtelun.
Sama ilmiö koskettaa kouluverkkoa. Uusia kouluja on pakko rakentaa tiukankin talouden aikana sinne, minne lapsiperheet muuttavat. Edessä on kuitenkin uusia koulujen lakkautuksia ja kärjekkäitä kiistoja. Esimerkiksi lukioista viranhaltijaehdotuksessa todetaan, että "tavoitteena on nykyistä vähäisempi määrä kouluyksiköitä, jotka sijaitsevat lähekkäin ja julkisen liikenteen palvelun piirissä".
Kaikkia säästöjä ei kuitenkaan Oulussa ole tarpeen tehdä kylmästi leikaten. Säästöjä syntyy myös järjestämällä toimintoja uudelleen ja tuloja taas omaisuuden järkevästä myynnistä. Osa järjestelyistä voitaneen hoitaa niin, etteivät kaupunkilaiset niitä arjessaan edes havaitse.
Realismia lienee silti sekin, etteivät jotkin palvelut ole Oulussa muutaman vuoden päästä enää sillä tasolla kuin vielä nyt. Erityinen huoli on pidettävä siitä, etteivät pahimmin kärsi ne kaupunkilaiset, jotka eivät itse pysty etujaan puolustamaan.
Se kannattaa huomata, että palvelujen tasoa mitattaessa on aina kyse siitä, mihin verrataan. Jos koulu tai terveyspalvelu siirtyy 1,5 kilometrin sijasta kolmen kilometrin päähän, kyseessä on askel huonompaan. Monelle suomalaiselle kolmen kilometrin päässä sijaitseva koulu tai lääkäri on kuitenkin saavuttamaton unelma.
Samoin kannattaa muistaa, että on parempi säästää ajoissa ja hallitusti kuin toimia antaa mennä -hengessä ja heiluttaa kirvestä jonkin ajan päästä kahta kauheammin. Näin kunnallisverokaan ei karkaa käsistä.
Oululaisilta vaaditaan nyt hiukan asenteiden joustoa. Se kuitenkin myös palkitsee. Mitä viisaammin nyt toimintaan, sitä varmempaa on, että Oulu on vastakin kaupunki, joka pitää asukkaistaan parempaa huolta kuin useimmat muut Suomen kunnat.