Taideteollisuusmuseo, jossa avattiin viime kesänä Timo Sarpanevan laaja näyttely, ehti vaihtaa nimensä Designmuseoksi ja näyttely päättyä, ennen kuin kaksikielinen (suomi ja englanti) Sarpaneva-näyttelyjulkaisu näki päivänvalon.
Puolusteluksi hitaudelle kelvannee teoksen saatesanojen ensimmäinen virke, jossa sanotaan, että kirja esittelee Designmuseon oman Sarpaneva-kokoelman.
Niinpä teosta voi nyt hyödyntää paitsi näyttelyn kertaamiseen myös oheislukemistoksi juuri nyt meneillään olevalle Arabian museon rosolasinäyttelylle.
Rosolasi astuu kirjaan fil.tri Kaisa Koiviston artikkelissa, jossa tämä palaa Finlandia-sarjan syntyyn. Se tapahtui vuonna 1963. Sarja syntyi, kuten legenda sen synnystä on väittänytkin, sattumalta, teknisten kokeilujen tuloksena.
Vaikka kokeilujen tulokset eivät aina vastanneetkaan odotuksia, ne saattoivat johtaa johonkin uuteen, Koivisto muistuttaa.
Sarpaneva halusi nähdä, millaisen jäljen puhallettuun lasiin jättää puumuottiin upotettu sahanterä.
"Sahanterä ei tuottanut mitään kiinnostavaa. Sen sijaan puumuotin palaneen pinnan lasiin jättämä kuvio oli todella hieno", Koivisto kuvailee ja siteeraa jotakin pöytäkirjaa, jonka mukaan sekä Sarpanevalle että tehtaalle povattiin näillä esineillä mainetta niin koti- kuin ulkomaille. Innostunut Sarpanevakin teki poikkeuksen tavoistaan: tuli henkilökohtaisesti esittelemään uusia esineitään!
Vuosina 1967 ja 1968 tulivat markkinoille ns. grafiittikynttilänjalka ja "kynttilänjalkainen" viinilasi, sen jälkeen vielä maljakoita, maljoja ja muita rosolasisarjoja.
Alkoi todellinen villitys: 1970-1976 suurin osa Iittalan myynnistä oli rosopintaista lasia. Taidekriitikot paheksuivat ja heitä syytettiin vastavuoroisesti rosopintaisen lasin hyljeksimisestä, kuvailee Koivisto tapahtumien kulkua.
Hän muistuttaa, että taidekriitikot yrittivät opettaa kansalle hyvää makua, minkä piiriin rosolasia ei hyväksytty. Johtui se sitten kriitikoista tai muusta, tyyli alkoi 1970-luvun loppupuolella muuttua ja rosopintaiset lasit menettää markkinoitaan!
Nyt noita esineitä löytää paitsi kotien kaappien perimmäisiltä hyllyiltä, myös Designmuseon arvovaltaisista kokoelmista ja Sarpaneva -kirjan sivuilta.