Jätehuollon ekopisteet ovat paikoin kunnossa, jonka perusteella voisi luulla jätteiden lajittelun olevan suomalaisille ylivoimaista. Sellainen arvio olisi kuitenkin väärä. Useimmat suomalaiset osaavat ja haluavatkin lajitella hyötyjätteet niille kuuluviin astioihin. Pahaa siivoa aiheuttavia törkymöykkyjä on vähän, mutta heidän välinpitämättömyytensä näkyy sitten selvästi.
Vanhempien esimerkki vaikuttaa paljon siihen, kuinka aikuistuvat kansalaiset oppivat huolehtimaan ympäristöstä ja sen siisteydestä sekä luonnonvarojen säästämisestä. Yleensä asia osataan suomalaisperheissä oivallisesti. Lasi, muovi, kartonki, paperi ja pienmetalli menevät niille tarkoitettuihin astioihin. Useimmissa ekopisteissä käyttäytymisen jälki on oikeaoppista ja siistiä.
Oulun ympäristössä on vain muutama hyötyjätteiden vastaanottopaikka, joissa käy säännöllisesti romua ja sekajätettä tuovaa väkeä. He eivät tiedä tai todennäköisesti välitä siitä, että vaikkapa auton akut voi ja pitää viedä maksuttomasti kaatopaikan vastaanottopisteeseen.
Sekajätteen kuskaus juuri ekopisteen liepeille johtuu jostakin muusta kuin säästäväisyydestä. Kaikilla kotitalouksilla pitää nykyisin olla jätteenkuljetussopimus. Ehkäpä ajoittaiset viranomaisten valvontaiskut korjaisivat asiaa.
Liikehuoneistojen liepeillä nopeasti täyttyvät ekopisteet kertovat ehkä siitä, että alueella on muutama huonosti hoidettu, kenties vararikkoon menossa oleva yritys. Terveellä pohjalla toimivat yritykset pystyvät varmasti huolehtimaan siitä, että eivät täytä yksityishenkilöiden käyttöön tarkoitettuja hyötyjätteen keräysastioita.
Oulun jätehuollossa myönnetään, että jokunen ekopiste on käyttöön nähden osoittautunut liian pieneksi. Niitä kannattaa laajentaa mahdollisimman nopeasti. Kansalaisten lajitteluintoa ei pidä laimentaa sillä, että he joutuvat etsiskelemään täyttyneiden astioiden takia seuraavaa paikkaa. Jos hyötyjätteet lajitellaan, järjestelmällä on myös oltava valmius ottaa niitä vastaan.
Monien omakotitalojen nurkissa pyörii yllättävän paljon metalliromua, jolle ei ole ollut käyttöä vuosikymmeniin, eikä ole tulevaisuudessakaan. Sulatettuna se hyödyttäisi myös tulevia polvia. Siksi metallin keräystä voisi laajentaa nykyisestään. Ekopisteiden pienmetalliastioiden lisäksi joissakin paikoissa voisi olla siirtolava tai vastaava keräyspaikka, johon voisi romauttaa vaikkapa vanhat polkupyörien rungot, isoisän säilömät piikkilankakerät ja mummolta perityt hetekat.
paakirjoitus@kaleva.fi