Romaani:
Milan Kundera: Pila. Otava 2003. Suom. Maire Uusitalo.
Tshekeillä oli 1900-luvulla esittää tasaisin väliajoin kansainvälisen tason kirjailija. Alkuvuosina Franz Kafka ja Jaroslav Hasek, hieman myöhemmin Pavel Kohout ja Josef Skvorecky. 1960-luvulta alkaen Milan Kundera (s. 1929) on raivannut reittiään erääksi tunnetuimmista eurooppalaista kirjailijoista.
Ranskaan loikanneen Kunderan salaisuus on ainakin osaksi ollut kyky kolkuttaa länsimaisen ihmisen sodanjälkeistä omaatuntoa. Hänen kirjoissaan tavalliset pienet ihmiset taiteilijoista kapakkatarjoilijoihin joutuvat totalitaristisen hallinnon viettelemiksi ja lopulta pieksemiksi.
Kunderan suuri hiljainen kysymys on kuulunut, miksi länsi jätti nämä viattomat ja voimattomat ihmiset oman onnensa nojaan Neuvostoliiton imperialismin sivutaskuihin.
Kun sosialismi nyrjähti nurin yli kymmenen vuotta sitten viattomien ja voimattomien omatoimisuuden ansiosta, Kunderalta katosi kysymysmerkki. Hän siirtyi kirjoittamaan katkeranälyllisiä esseitä lähinnä mediayhteiskunnasta. Taso on vaihdellut.
Pila (Zert) on Milan Kunderan ensimmäinen romaani vuodelta 1967, tekijänsä ehdotonta huippua. Kirja on ilmestynyt suomeksi 1974 Maire Uusitalon kääntämänä nimellä Tshekkiläinen pila. Uusi käännös on ranskasta tarkistettu laitos.
Pila kertoo Tshekkoslovakian 1950-luvusta, ajasta ennen Prahan kevättä. Nuori kommunisti Ludvík kirjoittaa kieli poskessa postikortin rakastetulleen Markétalle. Alkaa dogmaattinen ajojahti, joka suistaa puoluekoneesta menestystä hakeneen Ludvíkin raiteiltaan. Kaikki mitä sanotaan kääntyy sanojaa vastaan.
Vuosia myöhemmin Ludvík kostaa. Milläpä muulla kuin erotiikalla. Mutta kun kostokin kääntyy kummallisesti vastaan, joutuu Ludvík pohtimaan, pilaileeko peräti historia hänen kanssaan.
Pilan rakenne on yksinkertainen ja tehokas, tarinan tapahtumien sommittelu väkevä. Tshekkiläisen sosialismin rakennuspuuhat kansankulttuurin ylistyksineen valottuvat jäänkirkkaasti.
Kunderan tunnetut ja sittemmin loppuun kalutut teemat — seksuaalisuus, sattuma, yhteiskunta ja yksilö — ovat vasta kehittymässä, ja siksi niin tuoreita.