Mahdollisuudet saada Pohjois-Korea luopumaan ydinasepotentiaalistaan näyttävät taas paremmilta. Neuvottelut on silti helppo ajaa karille.
Maailmassa ei liene vaikeammin ennakoitavaa ja "luettavaa" valtiota kuin sisään päin kääntynyt Pohjois-Korea. Diktatuurin voisi jättää omaan arvoonsa, elleivät sen kansalaiset eläisi nälässä, ellei se olisi aseistettu hampaisiin asti ja etenkään ellei olisi pelättävissä, että se on käytännössä ydinasevaltio.
Pohjois-Korea on pelannut ulkomaailman kanssa upporikasta ja rutiköyhää ydinvoimaohjelmastaan jo viitisentoista vuotta. Vastapelurina on ollut enimmäkseen Yhdysvallat. Se ei ole kaikilla toimillaan suinkaan helpottanut Pohjois-Korean edes jonkinlaista sitouttamista kansainvälisiin pelinsääntöihin.
Uusin pelikierros on parhaillaan menossa. Pohjois-Korea taipui kuuden valtion neuvotteluissa helmikuussa sulkemaan ydinvoimalansa. Lupaus toteutui alkuviikosta 13 viikkoa myöhässä sovitusta sen jälkeen kun Yhdysvallat suostui lopulta siihen, että Pohjois-Korea sai käyttöönsä ulkomaiseen pankkiin jäädytetyt 25 miljoonaa dollaria. Helmikuussa sovittiin myös, että Pohjois-Korea voi saada yhteensä miljoona tonnia öljyä. Sen avauserä toimitettiin perille tällä viikolla.
YK:n alainen kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA vahvisti äsken Pohjois-Korean ilmoituksen yhteensä viiden erilaisen ydinlaitoksen sulkemisesta. Tämä ei vielä tarkoita, että avainasemassa olevat reaktori, uraanirikastamo ja jälleenkäsittelylaitos olisivat pysyvästi poissa käytöstä.
Epäluuloja Pohjois-Korean todellisia aikeita kohti lisää se, että se hyväksyi kutakuinkin samanlaisen sopimuksen 1994 ja irtautui siitä. Oman vastuunsa sopimuksen karilleajosta kantaa Yhdysvallat, joka hallinnon vaihdoksen jälkeen kovensi politiikkaansa.
Yksi raadollinen syy siihen, miksi osapuolet palasivat neuvottelupöytään, on Pohjois-Korean viime syksynä tekemä kutakuinkin onnistunut ydinkoe. Vaikka sitä edeltänyt pitkän matkan ohjuskoe epäonnistui, viimeistään ydinkoe vakuutti Yhdysvallat siitä, että uudelle sopimukselle on todellinen tarve. Pohjois-Korea irrottautui edellisestä sopimuksesta 2002. Sen jälkeen Pohjois-Korean uumoillaan pystyneen valmistamaan riittävästi plutoniumia muutamaan ydinpommiin.
Pohjois-Korean sopimushalun aitous mitataan vasta lähikuukausina. Jatkoneuvottelut voi helposti kariuttaa yksityiskohtiin. Pohjois-Korean pitäisi ensinnäkin poistaa ydinlaitoksensa lopullisesti käytöstä. Yhdysvallat vaatii sitä liittymään takaisin ydinkoekieltosopimukseen ja listaamaan kaikki ydinvoimahankkeensa. Kaikki tämä tarkoittaisi, että Pohjois-Korean pitäisi päästää ulkomaiset tarkastajat liikkumaan vapaasti ympäri maata. Palkinnoksi Pohjois-Korea saisi luvassa olevat 950 000 tonnia öljyä.
Pohjois-Korea vaatii puolestaan, että Yhdysvallat ja Japani lopettaisivat taloudelliset pakotteensa ja että Yhdysvallat poistaisi sen listalta, jolla olevia valtioita syytetään terrorismin tukemisesta. Talouspakotteet ovat olleet voimassa 1950-luvulla käydystä Korean sodasta lähtien. Neuvottelutien päässä häämöttää myös kysymys rauhansopimuksen teosta korvaamaan vanhaa aseleposopimusta.
Presidentti George W. Bush nimesi takavuosina Pohjois-Korean osaksi "pahan akselia". Pohjois-Korea on tehnyt paljon täyttääkseen tämän luonnehdinnan. Umpisolmun aukaisu näyttäisi nyt mahdollisemmalta kuin aikoihin.