Täydellinen suoritus jalostuu raa’an voiman, sulavan tekniikan ja sopivasti annostellun kiukun yhdistelmästä.
Kiiminkiläisessä liikuntakeskus Kimmokkeessa on toukokuisena arki-iltana käynnissä tärkeä viimeistelyharjoitus. Maallikkoa hieman hirvittää, kun Juhani Kokon ja Harri Kauppilan nostotankoon ladotaan vino pino painoja.
Näiden herrojen käsittelyssä rauta, totta vieköön, tottelee käsittelijäänsä.
Paravoimanoston ainoa laji on penkkipunnerrus.
59-kiloisten sarjassa kilpaileva Kokko on pumpannut ylös 150 kiloa. 80-kiloisissa kisaavan Kauppilan ennätystulos on 168 kiloa.
Saa tehdä perässä.
– Tämä ei ole hätähousujen hommaa. Itselläni on tunne, että vasta nyt, 20 vuoden jälkeen, työ on alkanut tuottaa kunnolla hedelmää, Kauppila hymähtää.
Kaksikko kuuluu Suomen joukkueeseen, joka osallistuu perjantaina Ranskan Berck-Sui-Merissä alkaviin paravoimanoston EM-kisoihin.
Oulun alueen voimanosto-osaaminen on maajoukkueessa vahvasti esillä: ylikiiminkiläisen Kokon ja oululaisen Kauppilan lisäksi EM-kisoissa kilpailee haukiputaalainen Janne Piipponen (88 kg).
Oululaiskvartetin täydentää maajoukkueen valmentaja Raimo Savaloja, joka valvoo Kokon ja Kauppilan nostoja myös viimeistelyharjoituksessa.
– Raimo on todella hyvä valmentaja. Palaute tulee aina sensuroimattomana ja suoraan, meni hyvin tai huonosti.
– Raimo osaa myös vääntää ruuvista, josta saa kiukkuhermon esiin, 39-vuotias Kauppila kuvailee.
Täydellinen nosto vaatii raa’an voiman ja sulavan tekniikan lisäksi usein kerta-annoksen kiukkua, joka auttaa urheilijan suorituskykynsä äärirajoille – ja jopa niiden yli.
Ennätyksiin tarvittavat viimeiset voimavarat löytyvät nostajan korvien välistä, henkisestä vahvuudesta.
– Ainakin itse olen huomannut, että kiukusta on apua, kunhan lataus ei mene yli, Kauppila sanoo.
Suomen joukkue matkusti Ranskaan keskiviikkona.
Kokko pääsee EM-areenalla tositoimiin lauantaina, Kauppila ja Piipponen vasta maanantaina.
– Pitkän odottelun jälkeen olo on kuin härällä, joka näkee punaisen vaatteen, Kauppila virnistää.
Kokon, Kauppilan ja Piipposen ei tarvitse käyttää ylimääräistä energiaa EM-kisojen tunnelman äimistelyyn. Kolmikon jokainen jäsen on osallistunut arvokisoihin jo useaan otteeseen.
Urallaan EM-pronssia voittanut ja myös kahdesti paralympialaisissa kilpaillut Kokko, 31, tietää, mikä on pelin henki ulkomailla.
– Mitä isompi kisa, sitä tarkempi tuomarilinja on.
Nostoa valvovien kolmen tuomarin haukankatse on armoton. Ratkaisut tarjoavat toisinaan ainekset kiivaaseen jälkipyykin pesuun: tiukimmissa tapauksissa nosto voidaan hyväksyä tai hylätä äänin 2–1.
– Sitä katsotaan, että tanko pysähtyy riittävän pitkäksi aikaa rinnalle ja että nosto tulee suoraan ylös, Kokko selittää.
– Niitäkin kisoja on ollut, että kaikki nostoni on hylätty. Silloin kyrsii.
Tuleva EM-kisakomennus on Kauppilalle henkilökohtaisen revanssin paikka. Kahdesta edellisestä EM-matkasta ei ole jäänyt jälkipolville kovin hohdokasta kerrottavaa.
– Ensimmäisellä kerralla loukkaantuminen esti kilpailemisen. Toisella kerralla olin kisassa jo mukana, mutta tuomarit eivät hyväksyneet yhtään nostoani.
Nyt Kauppila ei ole jättänyt mitään sattuman varaan. Oululaisnostaja on tehnyt oman elämänsä mittakaavassa raakoja arvovalintoja, kun hän on valmistautunut Ranskan-matkalleen.
– EM-kisareissu on minulle niin tärkeä, että olen painanut työasiat ja kaiken muun taka-alalle. Jääkiekon MM-kisoistakaan en huomannut kuin sen, että Sveitsi taisi olla finaalissa.
Pelkkä EM-kisoihin osallistuminen ei merkitse Kauppilalle mitään.
– Tavoittelen aina voittoa, oli kisa mikä hyvänsä.