"Tämä vain tuntuu omalta. Musiikki vie eteenpäin koko ajan niin, ettei liike lopu ollenkaan", sanovat yhteisestä harrastuksestaan Tiina ja Aino Nissinen, äiti ja tytär.
"Tanssillisessa voimistelussa viehättää myös esittämisen puoli, liikkeet tehdään kauniisti ja musiikkiin, vaikkei yleisöä olisikaan."
Innostus kulkee äidiltä tyttärelle jo kolmannessa polvessa. Tiina Nissisen äiti oli innokas naisvoimistelija, ja alle kouluikäinen tytär lähti mukaan jumppaamaan viereiseen saliin lasten ryhmään. Harrastus jatkui läpi lapsuuden ja nuoruuden, sai rinnalleen baletin ja jazztanssin ja tyssäsi vasta perheen perustamiseen: aika loppui kesken.
Vasta kuopus-Ainon mukana äiti löysi harrastuksen uudestaan, 15 vuodeksi venähtäneen tauon jälkeen.
"Päätin, että haluan mukaan voimistelun suurtapahtumaan Sun Svoliin Tampereelle, ja aloitin tanssillisen voimistelun aikuisten ryhmässä", Tiina Nissinen sanoo.
"Se on meidän ensi kesän yhteinen reissu."
12-vuotias Aino innostui äidin vinkistä ensin mixdance-jumpasta, mutta luokkakavereiden mukana kolme vuotta sitten löytynyt tanssillinen voimistelu tuntui heti enemmän omalta. Nyt hän voimistelee Oulun Voimisteluseuran 12-13-vuotiaiden tyttöjen Pinkki-ryhmässä kolme kertaa viikossa. Äidille riittää kerta.
Siinä missä Ainoa vetävät Pinkkiin kaverit, myös äidistä on mukavaa kuulua ryhmään. Vaikka salilla tullaan vain hyvänpäiväntutuiksi eikä puhuta niitä näitä kummempia, tutut kasvot on silti mukava nähdä kerran viikossa.
"Suuressa jumppaajien joukossa varmasti monella on samanlaisia muistoja lapsuuden voimistelusta kuin minulla", Tiina Nissinen pohtii.
Aino lisää plussien listaan uuden oppimisen: paitsi joulu- ja kevätnäytöksissä, Pinkki esiintyy esimerkiksi Musiikista liikkumaan -tapahtumassa marraskuussa. Se tuo harrastukseen tavoitteellisuutta ja sitoutumista, vaikka kilpailusta ei olekaan kyse.
"Liikunnallisuus on tietysti mukava säilyttää läpi elämän", Tiina Nissinen sanoo.
"Voimistelussa ei tule ikä vastaan, sen muotoa voi vaihtaa kuntonsa mukaan."
Parasta on kuitenkin rentoutuminen, se, että työasiat ja arkiset kiireet unohtuvat tunniksi.
"Jumpan jälkeen tuntuu, että pitäisi taputtaa itseään olalle siitä hyvästä, että kiskaisi itsensä ylös sohvalta vaikka kuinka väsytti", Tiina Nissinen sanoo.
Lähtemättä Nissisen naiset eivät juuri jätä.
"Sitten vain harmittaisi", he väittävät.