Suomalainen koulu saa jälleen kerran suitsutusta. Koululaitoksemme on parasta, mitä on tarjolla. Suomi pitää ykkössijaa 30 OECD-maan keskuudessa tehdyssä kansainvälisessä koulutusjärjestelmien tehokkuusvertailussa. Suomi on eliittisuoriutuja. Huippupisteet tulevat sekä tehokkuudessa että laadussa.
Vaikea taloustilanne ei ole heikentänyt tuloksia. Suomen osalta kyse on pysyvästä tuottavasta tavasta opettaa lapsia, sillä ykkössija tuli jo viidettätoista kertaa. Jotain osataan tehdä oikein ja siitä on oppilaiden, opettajien ja vanhempien syytä olla ylpeitä.
Tiukan talouden aikoina on hyvä havaita, että suomalaisella koulutusjärjestelmällä saa parasta vastinetta rahoille. Suomen tehokkuus perustuu pitkälti siihen, että luokkakoot ovat varsin suuria ja opettajille maksetaan kohtuullista palkkaa. Kun nämä kaksi muuttujaa ovat tasapainossa, saavutetaan parhaat tulokset.
Esimerkiksi Tanskassa, Saksassa ja Itävallassa opettajien palkat ovat parempia, mutta tehokkuudessa on suuria puutteita, eivätkä maat menesty Suomen tapaan Pisa-tutkimuksissa.
Opettajien palkoilla ja luokkakoolla voidaan saada tuloksia. Tämä on tärkeä havainto päättäjille. Oppilaiden edellytyksiä selviytyä voidaan tukea riippumatta siitä, millaisista oloista lapset tulevat. Myös köyhissä maissa on mahdollista saada parannuksia rajallisilla investoinneilla.
Vaikka Suomi on ykkössijalla, niin parantamisen varaa löytyy. Esimerkiksi pienemmillä opetusvaroilla varustettu Tšekki on lähes yhtä tehokas kuin Suomi, mutta sen sijaa heikentävät huonommat tulokset.
Suomi menestyy hyvin erilaisissa kansainvälisissä mittauksissa oli kyse koululaitoksesta, vähäisestä korruptiosta, äitien hyvinvoinnista tai kilpailukyvystä. Jotakin määrittelemätöntä, mutta keskeistä meiltä kuitenkin puuttuu.
Kuudetta vuotta jatkuva teollisuuden rakennemurros ja vientivaikeudet osoittavat, että hyvistä edellytyksistä huolimatta viimeinen silaus puuttuu. Miten on muuten mahdollista, että korkeaan osaamiseen panostavan viiden miljoonan kansan tavarat ja tuotteet eivät mahdu maailmalle?
Suomi on kilpailukykyinen maa, mutta silti ulkomaiset investoinnit ovat kiven alla, eikä suomalaisinsinööri osaa markkinoida ja myydä tuotettaan. Koulujärjestelmäämme kyllä ostettaisiin, mutta siihen meillä ei ole tarjota kokonaispakettia.
Ongelma näkyy pienoiskoossa Pisan koulututkimuksissa. Pohjoissuomalaiset tytöt ovat maailman parhaita ongelmanratkaisijoita. Silti välkyt tytöt hukkuvat koulun jälkeen heikosti palkattuihin töihin ja perinteisiin ammatteihin. Aivan kuten Suomi. Tietoa ja taitoa on, mutta parhaasta loppuratkaisusta puuttuu jotakin.
Tässä täytyy olla kyse asenteista. Saattoi olla virhe, että muutama vuosi sitten koulun opetussuunnitelmiin kaavailtu draamaopetus jäi toteutumatta. Vähättelyn kulttuurista pitäisi päästä itsetuntoa, väittelyä ja perusteluja tukevaan ja sietävään ilmapiiriin.
Pääkirjoitus