Paras tapa päästä mää­rän­pää­hän

Helsinki-Ylivieska Lauantai-aamuinen matkanteko Pendolinolla Helsingistä Ouluun alkoi pienellä viivästymisellä.Yhtä ovea ei saatu kiinni.

Apulaisjohtaja Lulu Sariola seuraa isoäitinsä, tätinsä ja isosiskonsa jalanjälkiä käärmetanssijana. Hän todennäköinen jatkaja isänsä Jyrki Sariolan jälkeen.
Apulaisjohtaja Lulu Sariola seuraa isoäitinsä, tätinsä ja isosiskonsa jalanjälkiä käärmetanssijana. Hän todennäköinen jatkaja isänsä Jyrki Sariolan jälkeen.

Helsinki-Ylivieska Lauantai-aamuinen matkanteko Pendolinolla Helsingistä Ouluun alkoi pienellä viivästymisellä. Yhtä ovea ei saatu kiinni. Matkanteko jatkui vasta kun ongelma oli ratkaistu. Tikkurilassa junan ilmoitettiin olevan myöhässä viisi minuuttia.

Helsinkiläiset graafiset suunnittelijat Maikki Rantala, 27, ja Niko Hakkarainen, 27, nousivat junaan Helsingistä ja matkustivat ensin Tampereelle ja sieltä Suolahteen Hakkaraisen äidin syntymäpäiväjuhlille.

"Ensimmäinen vuosi ilman opiskelijakorttia. Matka maksaa satasen molemmilta. Se on paljon, mutta on paras tapa päästä määränpäähän Jyväskylään, josta matkaa jatketaan bussilla. Ei tulisi kuuloonkaan lentää tai autoilla. Juna on kaikinpuolin kannatettava", Rantala totesi.

Matka taittuu pöytäpaikan ääressä. Hakkarainen puuhailee kannettavalla tietokoneellaan. Rantala piirtää.

"Pitkien matkojen aikana saa aikaiseksi hyödyllistä. Työ ei keskeydy. Ei tarvitse keksiä muuta tekemistä. Keinuttaa enemmän kuin muissa junissa. Siksi houkutus nukkua on suuri", Rantala miettii.

Ellei junamatkan aikana ole muuta tekemistä, nuoripari saattaa katsoa koneellaan elokuvia.

Hakkarainen toteaa Pendolinon olleen kuin vitsi. Hän muistelee junan jämähtämistä Jyväskylän ja Helsingin välillä. "Matka kesti kuusi tuntia ja jouduimme istumaan lattialla. Kuulutukset olivat mitä sattuu. Korvaukseksi saimme yhdet lahjakorttimatkat."

Lentoyhtiöt osaavat nuorenparin mielestä vastaavassa tilanteessa tarjota vettä ja välipalaa.

Heidän kokemuksensa on, että Pendolinon myöhästyminen on todennäköisempää kuin ajassa pysyminen."Suosittelisin VR:lle asiakaspalvelun hanskaamista. Silloin viiveetkin hyväksyy paremmin ja on helpompi antaa anteeksi ja unohtaa", Maikki Rantala ehdotti.

Hetkeä ennen Tampereelle tuloa Pendolinon näyttö kertoo, että juna porhaltaa 166 kilometrin tuntivauhtia. Junasta poistuu paljon matkustajia, mutta uusia tulee tilalle. Tampereelta junaan astui autonkuljettaja Pasi Salonen. Hän kiiruhti Pendolinolla viikonlopuksi Kannukseen perheensä luo.

"Opasteiden puutteellisuuden vuoksi joudumme käyttämään alhaisempaa nopeutta. Pahoittelemme", junassa kuulutetaan Parkanon tienoilla.

"Paljon on panostettu näyttöihin. Osoittavatko ne vain kelloaikaa, nopeutta ja asema-alueiden karttoja? Voitaisiinko näyttä vaikka elokuvia? Radiota voisi kuunnella, mutta ei ole kuulokkeita", Salonen pohdiskeli.

Seinäjoella viivästyminen oli kasvanut kahdeksaan minuuttiin. Juna tyhjenee silminnähden.

Salosen määränpää lähestyy. Vastaantullut perhe kyselee kännykällä, onko juna aikataulussaan. Sitä perheenisä ei pysty kertomaan. Onkohan juna kuronut kiinni myöhästymisensä? Kukaan ei sitä kuuluta eikä tietoa ilmesty näyttöön.

"Pienten lasten aika odottaa käy herkästi pitkäksi", Salonen pahoitteli.

Ylivieskaan juna saapui aikataulussaan.

Ilmoita asiavirheestä