Oulu on taas kerran valittu Suomen parhaaksi paikkakunnaksi. Hohhoijaa, tämä alkaa jo käydä yksitoikkoiseksi. Miten ylipäänsä Oulu voidaan valita parhaaksi, koska sehän on paras valitsemattakin. Vähän sama juttu kuin jos Helsinki päätettäisiin valita Suomen pääkaupungiksi. Ei ykköstäkään valita joka kerta erikseen ensimmäiseksi luvuksi, se on sitä jo määritelmänsä mukaan.
Mistä sitten Oulun hyvyys näkyy? Hyvin monesta asiasta, vaikkapa siitä että Oulu on ehtinyt jo neljäsataavuotiaaksi, mutta suunnilleen samankokoinen Lahti on pystynyt olemaan kaupunkina vasta sata vuotta. Toisaalta taas Naantali on jäänyt paljon Oulua pienemmäksi, vaikka se on saanut kasvaa jo peräti 562 vuotta.
Oulun asemaa suomalaisten paikkakuntien keulahahmona valaisee kenties parhaiten muutama tositapaus viime vuosilta.
Helsinkiläinen, turkulainen ja oululainen inttivät kerran siitä, kuinka monta tavua on lukusanassa 3.
"Kai mar siin o ku yks tavu ningu muissaki: yy, kaa, koo...", väitti vähän tyhmänläntä turkulainen.
"Kyllä siinä, hyvä ystävä, sentään kaksi tavua on: kol-me", tavasi kirjakielellä hienosteleva helsinkiläinen. "Mutta kuinkas monta tavua kolmosessa on teillä Oulussa?" hän tiedusteli teennäisen kohteliaasti.
"Kolome!" jyräytti siihen oululainen jämerästi niin kuin asia on.
Näin voitti Oulu tämänkin kilpailun.
Kuopiolainen, tamperelainen ja oululainen kilvoittelivat kerran siitä, kenen kotiseudulta pystyy näkemään kauimmaksi horisonttiin.
"Meillä kun kiipeää 75 metrin korkuiseen Puijon torniin, niin saattaa nähdä hyvällä ilmalla Siilinjärvelle asti", röyhisteli kuopiolainen.
"Mitäs tuo, hah. Meillä näkyy 168-metrisestä Näsinneulasta huonollakin ilmalla sekä Nokia että Valkeakoski", kehuskeli tamperelainen.
"Jaa-a", aprikoi siihen oululainen. "Ei meillä tartte niin korkealle nousta. Riittää kun kiipeää parikymmentä metriä Puolivälinkankaan vesitornia ylöspäin, niin sieltä näkyy kaksi Nokiaa ja lisäksi Pikku-Berliini, Portartturi ja Madriidi. Ja haju on kuin Valkeakoskella.
Ei auttanut muiden kuin tunnustaa Oulu taas kerran paremmakseen.
Eräänä iltana kansainvälisten päivällisten päätteeksi Oslon, Brysselin ja Oulun kaupunginjohtajat äityivät syyttelemään toistensa kotipaikkoja Euroopan tylsimmäksi kaupungiksi. Näytti jo siltä, että tuo kyseenalainen kunnia lankeaisi Oululle, sillä molemmat muut liittoutuivat sitä vastaan, vaikkei kumpikaan ollut edes käynyt Oulussa.
Onneksi silloin Kari Nenonen muisti tuoreen EU:n tutkimuksen, jossa oli todettu, ettei Oulu täytä kaupungin mittoja ollenkaan, koska se on niin laaja ja harvaan asuttu.
"Ja kun me emme ole kaupunki, emme voi olla myöskään Euroopan tylsin kaupunki!" Nenonen päätteli vastaansanomattomasti. Noloina poistuivat niin Brysselin kuin Oslonkin herrat takaisin tylsille kotikonnuilleen, mutta Kari Nenonen palasi kotiin iloisesti rallatellen kuin turmeltumaton maalaispoika ainakin.