Kuusi vuotta sitten Talvivaaran toimitusjohtaja Pekka Perä kiitteli Pohjois-Suomen ympäristölupavirastoa perusteellisesta, mutta ripeästä työstä. Kaivoksen luojat olivat saaneet lupansa nopeammin kuin odottivat.
Lupaehdot olivat Perän mukaan tiukat, mutta perustellut. Yhtiö esitti, että Tuhkajokeen on päästettävä vettä 300 litraa sekunnissa, mutta luvassa määrä nostettiin 700 litraan.
Kuusi vuotta myöhemmin vedestä tingataan taas. Nyt vettä vain halutaan johtaa alueelta pois mahdollisimman paljon ja pian. Perän myös kerrotaan aikoinaan lausuneen, että kaivokselta johdettavat vedet ovat puhtaampia kuin luonnon vedet.
Suurkaivosta perustanut Perä tiesi astuvansa Talvivaaran myötä julkisuuteen. Siksi on vaikea uskoa, että kokenut kaivosmies olisi tieten tahtoen valehdellut. Joku kuitenkin oli laskenut kaivoksen vesitaseen ja esitellyt sen totuutena. Noista väärin menneistä laskuista tai valistumattomista arvailuista alkoi kierre, jolle ei vieläkään näy turvallista loppua.
Neljä vuotta sitten Oulun Kauppaklubi ja Oulun Eteläinen rotaryklubi luovuttivat Talvivaaran Kaivososakeyhtiölle etiikkapalkinnon. Myöntämisperusteina olivat pelastajan rooli Kainuun työllistäjänä ja yrityksen uiminen vastavirtaan suomalaisessa kaivosteollisuudessa.
Tuota vastavirtaan uimista on sittemmin riittänyt. Ympäristöluvan päivitys ei ole edennyt yhtä ripeästi kuin alkuperäinen lupa. Täydennyksiä ja vastauksia on pyydetty moneen kertaan. Lupauksille vaaditaan nyt uskottavat perustelut.
Jos ei muunnellusta totuudesta niin ainakin vaarallisen huonosta suunnittelusta ja laskupäästä Talvivaara jäi kiinni jälleen kerran kun Vaasan hallinto-oikeus kumosi Kainuun elyn myöntämän poikkeusluvan ylimääräisten vesien juoksutukseen.
Oikeudesta on löytynyt laskutaitoa sen verran, että Talvivaaran selitykset poikkeuksellisen sateisen kesän aiheuttamista poikkeustilanteista todettiin perusteettomiksi. Kaivosalueelle on pumpattu vettä kolmen vuoden aikana 13 miljoonaa kuutiota, mutta sieltä on laskettu pois vain neljä miljoonaa kuutiota. Sateiden vaikutus vesitaseeseen jää alle kahteen miljoonaan kuutioon.
Talvivaaraa on arvosteltu kuuluvasti koko sen toiminnan ajan. Syy on selvä: kaivoksen toiminta on ollut jotain aivan muuta kuin sitä perustettaessa kerrottiin. On tultu tilanteeseen, jossa kaikkeen kaivokselta kerrottuun suhtaudutaan vahvasti epäillen – tai naureskellen. Majavapato on sinällään ymmärrettävä syy puron tulvimiseen, mutta Talvivaaran kertomana siitä tuli laajasti levinnyt ja muunneltu vappuvitsi.
Senkin ovat Talvivaaran johtajat luvanneet, etteivät veronmaksajat joudu kaivoksen aiheuttamien ympäristöhaittojen maksumiehiksi. Kaivoksen lähellä asuvat ovat olleet eri mieltä jo kauan, mutta kun valtio nousi Talvivaaran suurimmaksi omistajaksi, riski maksajaksi joutumisesta on meillä kaikilla melkoinen.
Jos tulee sateinen kesä, jos bioliuotus ei toimi kunnolla, jos allas pettää taas, jos nikkelin hinta ei nouse. Jos yhtiö tuomitaan ympäristörikoksista, jos uuden ympäristöluvan ehdot eivät mahdollista kannattavaa toimintaa. Jos rahat loppuvat. Uhkia on paljon.
Suomalainen piensijoittaja kuitenkin ostaa, kun halvalla saa. Talvivaaran osakkeita on jo kymmenillätuhansilla suomalaisilla. Lottokansa rakastaa pientä riskiä.
Jossain tulee kuitenkin vastaan viranomaisiin ja kaivosinsinööreihin uskovan kansalaisenkin kärsivällisyyden raja.
Talvivaaran virheet ovat saaneet osakseen hämmästyttävää ymmärrystä. Jatkossa kuitenkin lähes kaiken on onnistuttava, jotta työtä ja toimeentuloa olisi Talvivaarassa tarjolla luvatuiksi kymmeniksi vuosiksi.