Suomen teillä on turvallisempaa kuin koskaan. Liikenneturvan arvion mukaan viime vuonna liikenteessä kuoli alle 260 ihmistä, mikä on vähemmän kuin kertaakaan sotien jälkeen ja 11 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna.
Turvallisuus on kohentunut erityisesti viime vuosina. Reilut kymmenen vuotta sitten liikenteessä kuolleiden vuosittainen määrä sahasi pitkään 400:n molemmin puolin. Vapaimpina eli synkimpinä 1970-luvun alkuvuosina liikenteessä menehtyi jopa 1 200 ihmistä.
Liikennemäärät eivät viime vuonna vähentyneet, eivätkä keskinopeudetkaan merkittävästi pudonneet, joten turvallisuuden koheneminen selittyy muilla tekijöillä.
Vähäisin niistä ei ole se, että nykyautot ovat turvatyynyineen, lukkiutumattomine jarruineen ja ajonvakautusjärjestelmineen entistä turvallisempia.
Liikenneturva arvelee, että liikenneturvallisuus saattoi parantua osaltaan myös siksi, että kesän huonot ajokelit vähensivät moottoripyöräonnettomuuksia. Kiistattomampi selitys löytynee mopokorttiuudistuksesta.
Seuraava tavoite on pudottaa liikenteessä kuolleiden määrä nykyisestä puoleen vuoteen 2020 mennessä. Siihen pääsemiseksi autokannan pitäisi uusiutua nykytahtia nopeammin.
Uusia autoja myytiin viime vuonna 110 000, ja sillä vauhdilla autokanta vanhenee. Uusia autoja pitäisi myydä 150 000 vuodessa. Suomessakin olisi siirryttävä autojen ostamisen verotuksesta niiden käytön verottamiseen.
Tällä hetkellä suomalaisten autot romutetaan keskimäärin 20,4-vuotiaina. Hanke, jossa romutettavista autoista saa etuseteleitä uuden ostamiseen, on hyvä.
Tilastojen jatkokaunistaminen pitää aloittaa alkukantaisten liikenneasenteidemme korjaamisesta. Autossa olemme tuntemattomia, koskemattomia ja vapaita hyvän käytöksen vaatimuksista ja ahneita pienille liikennekisojen voitoille, vaikka ne olisivat törkeitäkin.
Nuoret miehet oppivat isiltään liikenteen asenteet ja käyttäytymismallit. Vierailta kuultu valistus kaikuu kuuroille korville, elleivät kotoa saadut mallit muutu.
Liikenteen asennekasvatusurakka voitaisiin aloittaa turvaväleistä, joita meillä laiminlyödään surutta.
Kuvitellaan, että Kuusamon Karhunkierroksella kulkee kaksi toisilleen tuntematonta retkeilijää sadan metrin päässä tosistaan. Jos takana tuleva kirmaa edellä kulkevan kantaan ja jumittuu askeltamaan tässä aivan kiinni, hänet haetaan hoitoon. Samaa voi pohtia liikenteessä.
Karhunkierrokselta pääsee sujuvasti Kuusamoon, jossa vilisee venäläisiä turisteja. Sikäläisen, mustaa huumoria hyödyntävän vitsin mukaan turistipitäjän imagon hintaan kuuluu, että venäläiset kuljettajat aiheuttavat vuosittain keskimäärin yhden kuusamolaisen liikennekuoleman.
Karu vitsi, mutta kyllä itänaapurien liikennekäyttäytyminen saa aikaan täkäläiseen liikennekulttuurin tottuneelle usein kulttuurishokkeja. Ei ole lainkaan tavatonta, että ”pitkäkilpinen” vieras pysähtyy keskelle Kemijärventietä, kytkee hätävilkut päälle ja alkaa tutkia karttaa.
Ja kun hän huomaa ajaneensa oikeasta risteyksestä ohi, hän tekee U-käännöksen tai peruuttaa kartalta löytyneeseen risteykseen. Ja tietenkin pysäköi lopulta mihin huvittaa.
Aivan syyttä Kuusamossa ei varmaan kerrota sellaistakaan vitsiä, jossa ihmetellään, miksi 95 prosenttia venäläisistä pilaa kaikkien venäläisten maineen.
Parempaan päin ollaan kuitenkin menossa. Liikkuvan poliisin mukaan venäläisturistit ovat parantaneet tapojaan Suomen teillä. Venäläiset eivät riko sääntöjä pahuuttaan. He vain toimivat tavalla, joka on venäläisessä liikennekulttuurissa normaali.
YouTube-videopalvelussa on runsaasti videoita sikäläisestä normaalista liikennekulttuurista.