Los Angelesin auringosta reilu viikko sitten Suomeen lentänyt Mikko Leppilampi rientää haastattelusta toiseen. Välillä puhelut hoituvat taksissa, välillä kävellessä. Kotimaassaan Leppilampi, 31, näyttää edelleen säilyttäneen kiinnostavuutensa.
"On todella mukava olla jälleen täällä. Reissaan edestakaisin Suomen ja Amerikan väliä. Ihan vast´ikään tulin parin viikon pestistä Italiasta. Olin näyttelemässä pientä roolia elokuvassa, jossa esitin kävelemään opettelevaa pyörätuolissa istuvaa poikaa. Rooliin liittyi totta kai romantiikkaa ja rakkautta", hän nauraa.
Italialais-amerikkalainen tuotanto on tyyppiesimerkki roolista, joita Leppilammen oleskelu Yhdysvalloissa tarjoaa.
"En turhaa hakkaa päätäni seinään ja yritä metsästää vain amerikkalaisia rooleja. Ehkä suomi-aksentti joskus tippuu, mutta ajattelen niin, että maailman kulttuurit ja raja-aidat murtuvat, joten voin tehdä mitä tahansa eurooppalaisia rooleja."
Hollywoodissa Leppilampi käy eri opettajien tunneilla. Tällä hetkellä siellä on menossa pilot season eli näyttelijät käyvät niin monessa casting-tilaisuudessa kuin ehtivät. Lemppilammen poissa olo sattuu siis hieman hankalaan aikaan.
"Aina pitää tehdä valintoja. Oma show on aina hieno juttu, oli se missä päin maailmaa tahansa. Rankkaa tämä on, mutta mielekästä."
Toistaiseksi Leppilammen ei ole tarvinnut ryhtyä ajamaan kaupungin kujilla taksia elättääkseen perheensä, kuten kollegan Peter Franzénin aikoinaan.
"Minulla on Suomessa ura ja paljon töitä. Niillä rahoilla kustannan elämisen Yhdysvalloissa. Siinä vaiheessa kun lapsi menee kouluun, täytyy miettiä mihin maahan haluamme lopullisesti asettua."
Kuvaavaa Mikko Leppilammen kiireissä on, ettei hän muista haastattelupäivänä viettävänsä syntymäpäivää. "Ai katos vaan, niinpäs onkin!", hän ilahtuu ja vakuuttaa, ettei ole huomannut itsessään ikäkriisin oireita.
"Olo on just sen ikäinen, kuin on vuosia. Duunin puolesta luulen, että mitä enemmän vuosia tulee, sitä enemmän saan iän tuomaa karismaa. Ajattele vaikkapa, miten Vesa-Matti Loirin tulkinnan syvyys vain kasvaa."
Tänään lauantaina Mikko Leppilampi astuu jälleen swingin merkeissä Madetojan salin lavalle. Luvassa on 9-henkinen orkesteri pystybassoineen, puhaltimineen ja naislaulajineen.
"En ole Oulussa ensimmäistä kertaa. Erityisen mieleenpainuva kokemus oli 2006, jolloin pääsin lavalle yhdessä Oulun sinfoniaorkesterin, Oulun All Star Big Bandin, Johanna Iivanaisen ja Sami Pitkämön kanssa. Esitimme silloinkin Frank Sinatran biisejä, hieman samantyyppistä menoa kuin nyt", Leppilampi kertoo. Silloin Frankly the Best -kiertueen kaksi konserttia oli loppuunmyytyjä.
"Nyt esitämme hieman rockimpaa musaa, esimerkiksi Beatlesia. Ja yksi suuri innoittajani on ollut Robbie Williams Live at the Albert Hall -live-dvd. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, että saan esiintyä isoilla lavoilla ja tehdä musiikkia, jota harvoin livenä kuullaan."
Näyttelemisen lisäksi Leppilampi on käynyt Yhdysvalloissa paljon myös laulutunneilla ja se näkyy lavalla.
"Jo pelkästään se, että olen saanut asua swingin synnyinmaassa ja -kulttuurissa, ja olla niiden opettajien opissa, jotka ovat sitä hengittäneet, tekevät esiintymisestäni rennompaa. Luulen myös, että lausuminen ja fraseeraukset ovat parantuneet", hän miettii.
Swings for Show -kiertue jatkuu lokakuun puoliväliin, minkä jälkeen Mikko Leppilampi aloittaa ensi-iltansa saavan Pihalla-elokuvan promokiertueeseen.
"Taidan tulla sitten uudestaan Ouluun", hän naurahtaa.
Pihalla-elokuvaa kuvattiin pari vuotta sitten Saksan Hampurissa, Tampereella ja Helsingissä. Toni Laineen ohjaamassa elokuvassa on Leppilammen lisäksi pääosissa saksalaisnäyttelijätär Sibel Kekilli. Luvassa on kansainvälistä romantiikkaa, jälleen.
Mikko Leppilammen Swings for Show -konsertti Madetojan salissa tänään kello 19. Liput 30 euroa.
