SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen puhkuu työhuoneessaan ärtymystä. Etelärannasta esitetyt näkemykset palkkojen joustamisesta alas, työehdoista sopimisen pikauudistamisesta ja solidaaristen palkankorotusten joutamisesta historiaan ovat kaikkea muuta kuin musiikkia työntekijäleirin ykkösmiehen korvissa.
Koska Ihalainen on hillitty mies, hän ei meuhkaa tai raivoa Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n työmarkkinajohtajalle Seppo Riskille ja hänen uusimmille vaatimuksilleen. Ihalainen tyytyy ampumaan ne tiukan selväsanaisesti alas.
"Riskin ärhentely ja rehvakas syyttely on täysin turhaa. Eivät hänen teesinsäkään olleet uutuudella pilattuja. Niitä on kuultu työnantajapuolelta joka neuvottelukierroksella. Riskin puheissa oli vähän sellainen paraatipuheen sävy", Ihalainen kuittaa.
Ihalainen ei niele väitettä, että ay-liike vain pitäytyisi menneessä ja latelisi vaatimuksia, jotka jäykistävät työmarkkinoita. Hän lyö käteen SAK:n ohjelman, jossa esitetään 30 puheenvuoroa paremman työllisyyden puolesta.
Riskin lehtihaastattelussa (HS 10.10.) esittämästä vaatimuksesta, että palkankorotusuudistus on pakko aloittaa jo ensi talvena ja sen perusteluista Ihalainen on löytänyt vain yhden ainoan asian, josta hän on samaa mieltä: palkanKOROTUS.
Mutta puhe siitä, että yritysten tuottavuuden ja kannattavuuden sekä työllisyyden parantamiseksi tarvitaan myös tilapäisiä palkanalennuksia, lisää joustoa työelämään ja enemmän paikallista sopimista sekä se, ettei palkkapolitiikkaan pidä sotkea toimeentulotasoa, ei Ihalaiselle käy. Hän tyrmää ne kohta kohdalta.
Katsokaa kuka joustaa
Jatkuvista joustopuheista Ihalainen antaa yhden vakavan neuvon työnantajabunkkeriin: "Jos kerrankin asetuttaisiin ihmisten asemaan ja kysyttäisiin kuka joustaa ja kuka ei suomalaisessa työelämässä."
Ihalainen toteaa, että häntä hävettäisi puhua joustavuuden lisäämisestä työntekijöiden ja perhe-elämän kustannuksella, kun katsoo tilannetta työpaikoilla. Varmuuden vuoksi Ihalainen piirtää kuvan sanoilla ja heittää sen työnantajien nenän alle:
"Ihmiset tulevat jo sairaina töihin, koska pelkäävät työpaikkansa puolesta. Ylitöitä paiskitaan niin, että rajat rikkoutuvat. Epäsäännöllisiä työaikoja tehdään Suomessa EU-maista eniten. Pienten lasten isät tekevät Suomessa pisintä työaikaa. Töitä viedään kotiin. Työn ja muun elämän rajat hämärtyvät. Perhe-elämä on monesti alistettu työelämälle, joka ei jousta perheiden tarpeille. Neljännes suomalaisista on pätkätöissä tai silpputyösuhteessa ja tullakseen toimeen heidän on oltava useamman työn sankari."
Ihalaisen mielestä EK:nkin olisi aika herätä arkeen. "Joustavuuden vaatimusta on kohdennettava siihen, että myös työ ja tuotanto joustavat enemmän työntekijöiden ja perheiden tarpeille. Ei aina vaan voi ladata pöytään palkkojen ja työsuhteiden joustoa", Ihalainen vaatii.
Työhyvinvointi pöydälle
Työntekijät joustavat nyt Ihalaisen mukaan erittäin paljon ja ovat sitoutuneita työhönsä ja tuloksen tekemiseen. "Mutta vaikeissa kriisitilanteissa näitä ihmisiä ei suinkaan palkita, vaan moni lentää pihalle."
Ihalaisen mielestä koko joustokeskustelu on saatava "tasapainoisemmaksi, älyllisemmäksi ja rehellisemmäksi".
Perään hän esittää kainon toiveen: "Ymmärrän, että asioita pitää yhteensovittaa. Olisi kuitenkin arvokasta, jos joustoteema ei olisi jatkuvasti pöydässä."
Puheenjohtaja Lauri Ihalaisen mielestä työhyvinvoinnin parantaminen pitää olla seuraava yhteiskunnan tärkeä projekti. "Tuottavuus ei kasva vain väkeä vähentämällä tai työntekijöitä hiostamalla. Se nousee hyvästä johtamisesta, työorganisaatioiden uudelleen järjestelyistä, teknologian soveltamisesta työelämään sekä ihmisten osaamisesta ja jaksamisesta."
"Työhyvinvoinnin parantamisesta täytyisi tulla myös seuraavan, vuoden 2007 tulokierroksen iso asia", Ihalainen esittää.
Vaarana iso monttu
"Väärä lääke", Ihalainen sanoo siitäkin, että yleiskorotukset poistettaisiin hiivuttamalla asteittain.
Hänen mukaansa yleiskorotukset ovat ainoa tapa varmistaa, että kaikille palkansaajille turvataan jonkinasteinen ansiokehitys. "Yleiskorotuksia tarvitaan jatkossakin."
Ihalainen ei hyväksy Riskin ajatusta siitä, että veroilla ja avustuksilla korjattaisiin palkkapolitiikan sijasta toimeentulotasoa. " Emme tule sitä hyväksymään. Se jättäisi mustia reikiä työehtosopimuksen perusturvaan. Jos tämä pää avataan, siitä tulee iso monttu äkkiä", Ihalainen varoittaa.
"Kun mennään siihen pöytään, jossa puhutaan veroista, siellä samat elinkeinoelämän edustajat puhuvat, että veroja pitää keventää kaikissa tuloluokissa ja mieluummin eniten korkeissa tuloluokissa. Missä on se pöytä, jossa voidaan oikeudenmukaisuudesta puhua", SAK:n puheenjohtaja kyselee.
Ihalaisen mukaan SAK on aina ollut sitä mieltä, että palkanmuodostuksessa pitää olla myös joku liikkuva joustovara. "Tulos- ja voittopalkkiojärjestelmää, henkilöstörahastoa, pitää kehittää ja laajentaa myös naisvaltaisille aloille. Tähän tarvitaan yhteiset pelisäännöt. Ne eivät voi olla vain työnjohdollinen instrumentti", Ihalainen toteaa.
Lauri Ihalainen sanoo olevansa samaa mieltä työnantajaleirin kanssa myös siitä, että nykyinen sopimusjärjestelmä kaipaa kehittämistä ja että paikallista sopimistakin pitäisi laajentaa.
"Mutta järjestelmän perusrakenne on terve ja toimiva. Rakenteiden purkamiseen SAK ei ole valmis", Ihalainen ilmoittaa.
"Joskus olisi arvokasta, jos jaksettaisiin itse puolustaa tekemiämme sopimuksia. Tämä on useimmiten jäänyt meidän huoleksemme", SAK:n ykkösmies iskee piikin työnantajien lihaan.
Ihalaisen mukaan Suomessa on tosiasiassa vain kaksi vaihtoehtoa palkkasopimuksille: laaja tuloratkaisu tai liittotason ratkaisut. "Muita vaihtoehtoja ei ole, jos ollaan realistisia."
Työehtosopimusten yleissitovuuden murtamista SAK ei Ihalaisen mukaan hyväksy. Hän muistuttaa myös hallitusten korostaneen talous- ja työmarkkinaratkaisujen yhteensopivuutta.
Paikallisen sopimisen laajentamisessa ei voi olla kyse siitä, että valtakunnallisia sopimuksia vain riisutaan alaspäin. Tietty raja tarvitaan jatkossakin, Ihalainen toteaa.
"Jos kaikki valutetaan paikalliselle tasolle, herää myös kysymys siitä, missä on työrauhan myyntipiste. Nyt työrauha on sovittu valtakunnallisen sopimisen kautta. Ei niin voi käydä, että liitot jäisivät työrauhapoliiseiksi ja asiat sovittaisiin paikallisesti", Ihalainen sanoo ja parahtaa itsekin: "Herra varjelkoon meitä siitä, että olisi kymmeniä tuhansia työrauhan myyntipisteitä. Mieluummin olkoon 57 liittoa."
Ihalaista huolettaa, että ilmassa on nyt paljon sellaista puhetta, joka ei rakenna. Hänen mukaansa työnantajien toistuvat joustopuheet ja luottamusmiesten aseman kyseenalaistaminen vievät helposti paikallisen sopimisen kehittämistä taaksepäin. Ihalainen muistuttaa muun muassa Metalliliitossa virinneistä epäilyistä.
Nyt paikallinen sopiminen ei Ihalaisen mielestä ole riittävän tasapuolista eikä tapahdu reiluilla pelisäännöillä.
"Olen huolissani tästä. Työnantajan ei kannata lyhyen aikavälin intressillä tärvellä sitä linjaa, mikä on ollut: kehittää maltillisesti ja pikkuhiljaa paikallisen sopimisen roolia."
Ihalainen moittii työnantajien kantaa paikalliseen sopimiseen myös liian valikoivaksi. Jotta päästäisiin eteenpäin, listalle on mahdutettava myös työn organisointia, osaamista, jaksamista ja voittopalkkion käyttöön liittyviä kysymyksiä.
"Ruvetkaa laajentamaan paikallista sopimista tällaisiin asioihin. Nähkää luottamusmiehet kumppanina eikä vastustajina", Ihalainen usuttaa Etelärannan pamppuja.
Ihalaisen mukaan monissa yrityksissä johtajat eivät olisi kyenneet viemään muutosprosessia läpi, jolleivat luottamusmiehet olisi olleet kumppaneina viemässä porukkaa muutoksen läpi.