Pragelato Ei kultamitalia, ei minkään väristä mitalia!
Suomen naishiihtäjien paraatimatka vaihtui torstaina vesisateessa annetuiksi kommenteiksi siitä, miksi suksi ei kulkenut odotetusti. Kymmenen kilometrin perinteisen hiihtotavan kisan piti olla kuin nakutettu Virpi Kuituselle ja miksei myös Aino-Kaisa Saariselle, mutta palkintoseremonioihin kutsuttiin tällä kertaa muut naiset.
Kuitunen oli kisan yhdeksäs täsmälleen minuutin toisen kultamitalinsa ottanutta Kristina Smigunia hitaampana.
- Kaikkeni tein. Täytyy vain myöntää, että tänään oli noin monta kovempaa, Kuitunen sanoi maalialueella kylmästä hytisten.
Kuitunen ei ollut edes matkan paras suomalainen, sillä sprinttiviestin mitalikaveri Saarinen venyi kaksi sijaa hänen edelleen ja käytti lenkkiin 21,8 sekuntia vähemmän aikaa kuin Kuitunen. Nelikon täydentäneiden Riitta-Liisa Lassilan (35:s) ja Kati Venäläisen (43:s) hiihdoista kertyi niukalti iloista kerrottavaa.
- Jos sanoisin pahasti, niin päin persettä meni. Mutta en viitsi sanoa, vaan meni selkeästi alakanttiin, naisten valmentaja Ismo Hämäläinen puki tuntojaan sanoiksi.
Hämäläinen ei osannut tuoreeltaan kisan jälkeen puida, miksi vähimmäistavoitteena ollut mitali karkasi eikä neljää naista saatu 20:n parhaan joukkoon. Hän ja muu taustajoukko löytää ratkaisun ehkä tarkalla väliaikojen analyysillä, mutta pika-analyysin perusteella suomalaiset hävisivät kärjelle reitin tasaisilla osuuksilla.
- Ehkä suksissa oli liikaa pitoa, Hämäläinen puntaroi.
Huoltoryhmän tavoitteena oli satsata hankalassa kelissä suksien pitoon, jotta naisilla olisi lopun nousuosuuksilla paukkuja kiivetä mäkiä. Ratkaisu saattoi kostautua luiston heikkenemisenä.
Saarisen käsivoimat kateissa
Saarinen haki kilpailusta tosissaan mitalia, mutta hänen arvionsa mukaan käsilihakset eivät olleet palautuneet sprinttiviestin tuoksinasta. Se kostautui tasaisilla osuuksilla, joilla hän ei jaksanut työntää sauvoillaan riittävän rivakasti.
- Jalat toimivat käsiä paremmin, Saarinen kommentoi onnistumistaan lopun nousuissa.
Sadekeli oli Saariselle mieleen, ja hän olikin tyytyväinen herättyään yöllä sateen ropinaan.
- Minulla on vesikelille hyvät sukset, joten jatkoin nukkumista hymyssä suin, hän kertoi.
Saarinen jäi Smigunista 38,2 sekuntia. Tämän kauden maailmancupeihin verrattuna hollolalainen oli paremmassa vauhdissa kuin aiemmin, sillä cupeissa hän on jäänyt voittajasta kympillä 44 sekunnista 1.25:een.
Kuituselta jäi kiri ottamatta
Kuitunen paljasti vasta kisan jälkeen, että hän on kärsinyt kurkkukivusta olympialaisten aikana, mutta torstain kisassa kaikki oli kunnossa.
- Minulla oli aamulla tosi hyvä olo ja hiihdin alun rennosti. Oletin, että olisin pystynyt lopun nousuosuuksilla ottamaan sekunteja kiinni, mutta oli tosi vaikeaa, Kuitunen sanoi.
Pettynyt hän oli, mutta karvasta tunnetta lievensi se, että hän koki tehneensä parhaansa. Väite siitä, ettei hän näyttänyt maalissa väsyneeltä, sai "kuitusmaisen" terävän vastauksen.
- Ei sitä viitsi maalissa rojahtaa maahan, jos on kymmenes, Kuitunen sanoi. Sijan erehdys kuvasi, ettei ole järin paljon väliä, onko kymmenes vai yhdeksäs, jos tavoitteena ollut mitali karkaa.
Kuitusella on vielä kolme matkaa aikaa täyttää olympialaisiin asettamansa tavoite: kultainen mitali. Naisten 4x5 kilometrin viesti hiihdetään lauantaina, vapaan hiihtotavan sprintti ensi keskiviikkona ja 30 kilometriä vapaan hiihtotavan yhteislähtönä perjantaina 24. helmikuuta.