Puolustusvoimain lippujuhlapäivä 4. kesäkuuta tuo sotilasparaatin Ouluun. Juhlapäivä toistuu totutusti vuosittain eri paikkakunnilla, eikä nytkään ohimarssiin liity erityistä dramatiikkaa. Maailmanpoliittinen tilanne kuitenkin tuo uudenlaisen mielenkiinnon sotilaiden näyttäytymiseen.
Viimeksi Puolustusvoimien juhlapäivää vietettiin Oulussa kymmenen vuotta sitten. Tänään torstaina paraatikatselmus näkyy Raatissa ja Merikosken silloilla. Valtakunnalliseen tapahtumaan osallistuu noin 1 200 sotilasta ja 90 ajoneuvoa. Yleisö pääsee näyttelyissä tutustumaan uuteen Leopard-taistelupanssariin sekä ohjusveneeseen.
Lippujuhlapäivä sai alkunsa Suomen suojeluskuntien Helsingin valloituksen paraatista sisällissodan päätteeksi keväällä 1918. Eri vaiheiden jälkeen Puolustusvoimain lippujuhlapäiväksi vakiintui 4. kesäkuuta, joka on marsalkka Mannerheimin syntymäpäivä.
Armeijan paraati järjestettiin Helsingissä 1952–2001, minkä jälkeen valtakunnallista juhlaa on vietetty eri puolilla maata. Tämä osaltaan korostaa Suomen puolustuspolitiikan yhtä ydintä eli alueellista maanpuolustusta. Nyt ohimarssin järjestelyistä vastaa Kainuun prikaati.
Puolustusvoimat nousi erityisasemaan politiikassa, kun Ukrainan kriisi kiristi Euroopan ja Itämeren turvallisuustilannetta. Puolustusvoimat säästyy kipeiltä leikkauksilta. Uusi hallitus päinvastoin lupaa korottaa puolustusmäärärahoja parlamentaarisen selvitysryhmän viimevuotisen esityksen mukaisesti. Raportissa puhutaan ”materiaalisen suorituskyvyn puutteiden korjaamisesta”.
Tuore puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) aikoo tutkia edellisen hallituksen Puolustusvoimiin kohdistamien säästöjen vaikutukset sekä sen, miten Puolustusvoimien kyky ja mahdollisuus hoitaa tehtäväänsä säilyy. Ylen keskiviikkoisessa haastattelussa puolustusministeri lupasi lisää rahaa armeijan ”peruskauraan” eli taisteluvarustukseen, esimerkiksi rynnäkkökivääreiden patruunoihin tai tykkien ammuksiin. Myös varuskuntien lakkauttamiset nousevat uuteen tarkasteluun.
Armeijan peruskauran lisäksi Suomen pitää tarttua huomattavasti isompiin hankintoihin viimeistään 2020-luvulla, kun Merivoimille ja Ilmavoimille on ostettava uutta taistelukalustoa vanhenevan tilalle.
Sotilaiden näkökulmasta ajat ovat suotuisat tuoda esiin oman hallinnonalan tarpeita. Itsenäinen puolustus ja armeijan riittävä suorituskyky ennaltaehkäistä sotilaallista puuttumista saavat poliittisesti sataprosenttisen tuen Suomessa. Silti on nähtävissä vaaroja, jotka saattavat kärjistää vastakkainasettelua puolustuspolitiikassa.
Useat, suuret ja näyttävät sotaharjoitukset eri puolilla Pohjolaa ovat perusteltuja sotilaallisen valmiuden näkökulmasta, mutta samalla niiden voi arvioida kiihdyttävän asevarustelua. Suomessa on tervettä käydä avointa, faktapohjaista ja perusteltua keskustelua, miten puolustukseen pannaan lisää rahaa, varsinkin kun sitä samaan aikaan aiotaan leikata ihmisten arjesta.
Pääkirjoitus