heino.ylisipola@kaleva.fi
K uinkahan moni suomalainen tietää, että päättymässä oleva viikko on paitsi kuuluisa naisten viikko myös paprikaviikko. Jälkimmäisen ideoija ja kummi on Kotimaiset kasvikset ry.
Paprikan pääsato ajoittuu heinä-elokuulle. Suomen ruokakulttuurissa paprika on varsin uusi tulokas, 1970-luvun ilmiö. Paprikaa viljellään vasta noin sadassa kasvihuoneessa. Harva tietänee sitäkään, että paprika sisältää C-vitamiinia keskimäärin neljä kertaa niin paljon kuin appelsiini.
Aikaisemmin kaikki paprikat piti tuoda Suomeen ja tuodaanhan niitä vieläkin paljon muun muassa Hollannista, mutta eivät ne ole niin hyviä kuin kotimaiset. Suosikkejani ovat täytetyt punaiset paprikat. Pihalla grillissä valmistuu herkullisia täytettyjä paprikoita esimerkiksi jauhelihasta, kun päälle laitetaan vähän Aura-juustoa, sulatejuustokin kelpaa. Jauheliha pitää kuitenkin paistaa etukäteen.
Varsinainen suosikkivihannekseni ei kuitenkaan ole paprika vaan tomaatti, siis suomalainen tomaatti eikä se lentokoneella Kanarian saarilta tai Espanjasta lennätetty punertava, vetinen pallo.
Perheessämme on muodostunut tavaksi, että ostamme aina kun se on mahdollista vain suomalaisia vihanneksia, juureksia ja marjoja. Talvella se on vaikeaa, kun suomalaiset Närpiön tomaatit maksavat kaksi tai jopa kolme kertaa enemmän kuin tuontitomaatit.
Suomalaisen tomaatin maku on ylivertainen. Kunpa leviäisi vielä sekin tieto, että tomaattia ei saa säilyttää jääkaapissa, sillä siellä se paleltuu. Meilläkin tämä on opittu vasta pari vuotta sitten. Tomaatti saa kaupassa vähän vihertääkin ja sitten kotona se jätetään vadille keittiöön jonnekin mikron ja leivänpaahtimen seutuville. Muutaman päivän päästä ne punertavat kilpaa ja ovat valmiita suuhun.
Ilmastonmuutoksesta huolestuneet muistuttavat, että Närpiön viljelijät kuluttavat kallista tuontipolttoainetta, kun lämmittävät talvipakkasilla kasvihuoneitaan ja kasvattavat tomaattejaan. Kyllä, mutta kun ostaa suomalaisia tomaatteja, antaa se täällä monelle työpaikan ja tiedämme millaisissa olosuhteissa ne on kasvatettu. Suomalaisilla tomaattiviljelmillä maksetaan kunnon palkkaa ja työolot ovat toista kuin esimerkiksi Espanjassa, jossa paljolti laittomien siirtolaisten armeija kasvattaa meille tomaatteja.
Suomalaiset popsivat noin kymmenen kiloa tomaatteja henkeä kohden vuodessa. Seitsemän kiloa tuosta määrästä tulee kotimaasta. Voisi tulla enemmänkin.
Olemme suosineet myös suomalaista kurkkua, mutta ne ovat olleet aika vetisiä, kunnes viime talvena saimme omasta lähikaupastamme Pyhäsalmelta kotoisin olevaa kurkkua. Se on kiinteää, aromikasta ja hyvää eikä liian vetistä.
Mansikkasato meni täällä pääkaupunkiseudulla ohi melkein huomaamatta, vai pilasivatko sateet sen? Viime viikonloppuna kahdella tutulla mansikkatilalla myytiin itsepoimijoille ei-oota. Nyt viikonloppuna odottelemme, että pääsisimme poimimaan vadelmia, vattuja. Se onkin sitten tarkkaa puuhaa, etukäteen pitää sopia tilan isännän kanssa, montako poimijaa tulee ja kuinka moneksi tunniksi.
Kotimaiset kasvikset ry on valinnut tänäkin vuonna vuoden vihanneksen. Se on punajuuri. Itselleni ovat tuttuja vain etikkapunajuuret, punajuuri rosollissa sekä tietenkin borssikeitossa, mutta tämä vihannes on kuulema hyvää myös raakaraasteena.