Yhä harvemmat Pohjois-Suomen pappilat ovat alkuperäisessä käytössä. Pappien maallisista majoista voitaisiin alkaa monessa tapauksessa käyttää jo uutta nimitystä, vaikkapa puuhalaa.
Kuusamossa kirkkoherran entinen asunto on nimittäin remontoitu kesän aikana seurakunnan lasten ja nuorten kerhotiloiksi ja vastaavanlaisen muutoksen ovat aikaisemmin kokeneet eräät muutkin pappilat Oulun hiippakunnan alueella.
"Yleinen kehityssuunta tuntuu olevan, että tilat vapautuvat muuhun käyttöön. Usein niihin sijoitetaan nuorisotyö- ja partiotoimintaa. Joskus ne ovat jääneet seurakunnan edustustiloiksi", tuomiokapitulin teologinen sihteeri Timo Helenius sanoo.
Hiippakunnan tuomiokapitulissa ei ole tarkkoja tietoja siitä, kuinka moni seurakuntien arviolta puolesta sadasta pappilasta on pappien tai muiden kirkon työntekijöiden asuinkäytössä. Heleniuksen arvion mukaan enää kuitenkin aniharva.
"Usein ne ovat olleet työsuhdeasuntoja, ja verotuskäytännöistä johtuen niissä asuminen ei välttämättä ole ollut taloudellisesti mielekästä", Helenius toteaa.
Vaikka monet Pohjois-Suomen pappilat ovat Kuusamon pappilan tapaan vasta jälleenrakennuskaudella nousseita, niillä on oma kulttuurihistoriallinen arvonsa. Sen vaalimisesta tuomiokapitulilla ei Heleniuksen mukaan ole erityisiä ohjeita, vaan kukin seurakunta voi itse tehdä ratkaisut uudistuksista, ellei kohde sitten ole suojeltu esimerkiksi rakennussuojelulain perusteella.
Kirkkoherra valitsi "Pikku-Pappilan"
Oulun hiippakunnan seurakuntien määrä on 79, mutta kaikilla ei ole omaa pappilaa. Joillakin niitä taas saattaa olla kaksikin, kuten Kuusamossa. "Pikku-Pappila" oli kappalaisen asuntona, ja kun hän muutti sieltä omaan taloon, kirkkoherra perheineen päätti vaihtaa pienempään taloon.
"Meillä oli kerhotilojen tarvetta, ja kun kirkkoherra suostui vaihtamaan asuntoa kadun toiselle puolelle, pappilan tiloja päätettiin hieman muuttaa uutta tarkoitusta varten", talouspäällikkö Viljo Määttä kertoo.
Vuonna 1947 valmistunut varsinainen pappila on tavan mukaan iso (asuinpinta-ala 250 neliötä) ja komea rakennus. Remontissa kohennettiin hieman sisätiloja tapetoimalla, maalaamalla ja lattioita hiomalla. Lisää avaruutta saattiin poistamalla yksi väliseinä.
Lasten ja nuorten ohella omat tilansa ovat saaneet myös seurakunnan nuorisotyönohjaajat. Yläkertaan toimistoja on syntynyt kaksi.
"Rakennuksen ilmastointia jouduttaneen vielä ehkä parantamaan. Se selviää, kun rakennustarkastaja käy selvittämässä, onko se tarpeeksi tehokas uuteen käyttöön."
Määtän mukaan uudistukset toteutettiin varsin pienellä rahalla, noin 7 000-8 000 eurolla. Edellinen isompi remontti toteutettiin 70-luvun lopussa.
Kuusamon pappilassa ehti asua kaikkiaan kolme kirkkoherraa perheineen. Siellä kävi yöpymässä myös piispa tarkastusmatkoillaan, erityisessä "piipanhuoneessa".
Kiintesitöjä myös myytävinä
Eräät seurakunnat ovat talousvaikeuksissaan tai taloutta kiristävästä ylimääräisestä kiinteistömassasta eroon päästäkseen panneet pappiloitaan myyntiin. Posion seurakunta pääsi tekemään kaupat viime vuonna. Nyt entisessä kirkkoherran työsuhdeasunnossa on tavallinen posiolaisperhe.
Pappila rakennettiin sotien jälkeen, ja yksi remonttikin siihen ehdittiin tehdä ennen omistajanvaihdosta. Mutta energiataloudellisia puutteita sillä ei täysin onnistuttu korjaamaan.
"Rakennuksen ylläpitokulut nousivat korkeiksi, ja kiinteistön katsottiin olevan vain rasitteena seurakunnalle, siksi se myytiin. Kirkkoherra oli päättänyt muuttaa siitä jo aikaisemmin omaan taloon", vs. kirkkoherra Jaakko Arppe kertoo.
Pappila vaihtoi omistajaa runsaan 80 000 euron (noin puoli miljoonaa markkaa) summasta. Samaan hintaan ympäriltä meni myös jonkin verran maata, mutta ei koko kolmen hehtaarin tontti.
