Kuukausi sitten Pyhäjoen pappilaan muuttaneet uudet asukkaat ovat juuri purkaneet viimeiset muuttolaatikkonsa. Seurakuntalaiset ovat tyytyväisiä, kun 1850-luvulla rakennettuun pappilaan on kirkkoherran perheen jälkeen asettumassa nuori seurakuntapastori perheineen.
"Vähitellen tänne kotiudutaan. Vähän vielä ollaan ihmeissään tämän paljon tilan kanssa, kun huonekaluja ei riitä kaikkiin huoneisiin", seurakuntapastori Niko Rantanen naurahtaa.
Pyhäjoen tilanne on sikäli harvinainen, että yhä harvemmassa vanhassa suomalaisessa pappilassa enää asuu pappi. Papit ovat jättäneet pappilansa ja seurakunnat ovat joko muuttaneet pappilarakennuksia muuhun käyttöön tai luopuneet niistä kokonaan.
"Suuntaus on huolestuttava. Seurakunnat myyvät pappilansa liian herkästi. Onneksi yksityiset, jotka ovat ostaneet vanhoja pappiloita, ovat yleensä pitäneet ne hyvässä kunnossa", Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Risto Junttila toteaa.
Pappila-asuminen vähenee jatkuvasti
Korjausrakentamisen ja korjaussuunnittelun dosentti Anu Soikkeli Oulun yliopistosta arvioi vuonna 2000 tarkastetussa väitöskirjassaan Suomessa säilyneen runsaat 560 vanhaa pappilakäytössä olevaa tai muuhun käyttöön siirtynyttä pappilaa.
Kymmenen vuotta sitten tekemänsä kenttätutkimuksen tuloksena Soikkeli totesi varsinaisina pappiloina olevan enää 150 ennen vuotta 1940 rakennettua pappilarakennusta. Tuon jälkeen pappiloissa asuvien pappien määrä on edelleen vähentynyt, joskaan tarkkaa kuvaa tilanteesta ei ole kenelläkään.
Pyhäjoen pappilaan muuttanut Niko Rantanen myöntää olevansa harvinainen tapaus. Hänellä ei ole tiedossa ketään toista ikäistään alle 30-vuotiasta pappia, joka asuisi vanhassa pappilassa.
"Ei minulla ole koskaan ollut haaveena pappilassa asuminen, mutta kun tilaisuus siihen tuli, niin halusimme muuttaa pappilaan. Tämä on arvokas talo asua, etenkin kun tietää, että kaikki Pyhäjoen kirkkoherrat ovat aikanaan tässä asuneet."
Rantasen henkilökohtainen toivomus on, että etenkin pienillä paikkakunnilla pappi asuisi pappilassa niin kauan kuin siihen on olemassa mahdollisuus.
Papit ryhtyivät jättämään pappiloitaan verotuksen kiristymisen myötä. Kansliapäällikkö Risto Junttilan mukaan luontoisetuasunnon verotus lähti 1970-luvulla niin huikeaan nousuun, että kaikilla papeilla ei enää yksinkertaisesti ollut varaa asua pappilassa.
Sittemmin seurakunnat ovat muuttaneet pappiloita muun muassa juhla- ja kokoontumistiloiksi sekä leirikeskuksiksi. Yksityiseen omistukseen siirtyneistä pappiloista on tehty paitsi yksityiskoteja, myös yritystiloja. Junttila ei muista törmänneensä sellaiseen pappilan uusiokäyttömuotoon, joka olisi vanhan rakennuksen arvon vastainen.
"Sen sijaan seurakuntien omistuksessa on sellaisia vanhoja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita pappiloita, jotka eivät ole vielä arvonsa mukaisessa käytössä. Me voimme vain toivoa, että seurakunnat pitäisivät ne kunnossa", kansliapäällikkö toteaa.
Niko Rantanen kokee olevansa jopa etuoikeutettu päästyään seurakuntapastorina asumaan pappilaan.
"Yleensähän pappiloissa asuvat kirkkoherrat", hän huomauttaa ja kehuu Pyhäjoen seurakunnan järjestelyä, jossa pappi asuu pappilassa normaalina vuokraa maksavana vuokralaisena.