Kiimingin pappila on komean näköinen. Peltojen ja Kiiminkijoen ympäröimä talo seisoo paikallaan ylväänä ja suurena. Pappilan pihalla on myös navetta, jossa talven tuloa odottaa kolme lammasta ja yksi pässi.
"Nämä lampaat ovat kyllä erittäin helppohoitoisia. Kesällä ne syövät tuolla joen rannalla ruohoa, eivätkä ne paljon muuta kaipaa. Joen rantaa on aidattu vaikka kuinka pitkästi, joten niillä on hyvin tilaa samoilla", kertoo Kiimingin kirkkoherran Pauli Niemelän vaimo Eeva-Kaija Niemelä.
Niemelät ovat asuneet pappilassa vuodesta 2002. Perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi neljä tytärtä, joilla riittää temmellettävää pitkin pappilan pihamaata.
"Talosta puolet on oikeastaan seurakunnan tiloja, joissa voimme tarvittaessa järjestää erilaisia tapahtumia, kuten kirkkokahveja", Niemelä selventää.
Pappilan pitkä historia kulkee asukkaiden mukana myös keskellä arkea. "Täällä ei ole tullut tarvetta omistaa. Olemme pappilassa vuokralla ja samalla konkreettinen osa historian ketjua."
Niemelä on hyvillään pappilan historiasta kertovan kirjan julkaisemisesta, sillä näin myös talon asukit pääsevät tutustumaan entistä paremmin talon historiaan.
"Talon vintti on alkuperäisimmässä kunnossa oleva paikka koko talossa. Lapset leikkivät siellä mielellään ystäviensä kanssa piilosta."
Koko talon mittaisesta vintistä löytyykin hyvin piilopaikkoja monelle pikkuvieraalle.
Koti ja kohtaamispaikka - Kiimingin pappilan historiakirja julkaistaan Kiimingin pappilassa 24.10. kello 18. Kirja kertoo Kiimingin pappilan historian vuodesta 1781 alkaen, jolloin Kiiminki oli Iin kappeliseurakunta. Kirjan toimittanut filosofian maisteri Elina Tahkola on kotoisin Kiimingistä.