Ei nurkassa täriseviä rippikoululaisia. Ei kuulusteluja. Ei ankaraa pappia. Kinkerit eivät ole enää entisensä.
Arkipäivän tunnit ovat kääntyneet illan puolelle, kun Haapajärven Ylipään kinkeripiirin ihmiset saapuvat Jorma ja Helli Isoherrasen kotiin. Isoherrasilla on viimeksi pidetty kinkerit 20 vuotta sitten.
Ilta käynnistyy nauruisissa merkeissä, vaikka itse kirkkoherra on paikalla. Kahvi maistuu, hymy on herkässä ja ihmisillä hyvä tahto.
Sitten päästään kenties tärkeimpään: virrenveisuu alkaa. Virret ja yhteisöllisyys, siinä pelkistettynä nykyisten kinkerien ydin. "Kinkerit ovat olleet meille sellainen mukava tapa, että aina lähdetään niihin. Virret ovat tärkeitä ja toisaalta myös se, että kylän ihmiset kokoontuvat yhteen", Lauri Savimäki pohtii. Savimäki on saapunut kinkereille vaimonsa Arjan kanssa.
Maaseudulla kinkeriperinne elää edelleen, mutta suurista kaupungeista kinkerit ovat hiljalleen kuihtuneet.
Ylipääläistenkään kinkereillä ei ole tungosta, mutta sentään 15 ihmistä istuu tuvassa. Heistä lähes kaikki ovat kylän asukkaita. Kinkeripiirit kulkevat perinteisesti suunnilleen kylärajojen mukaan.
Yksi kinkereille saapuneista on Varkaudessa asuva Liisa Martikainen, joka on Haapajärvellä siskonsa luona kylässä.
"Varkaudessa kinkerit meinasivat loppua kokonaan, mutta nyt on taas virkistytty ja kinkereitä on ollut", Martikainen kertoo.
Takavuosien tiukka rippikoululaisten kuulustelu on tehnyt tehtävänsä, sillä yhtään alaikäistä ei ole paikalla.
Nuorin henkilö taitaa olla seurakunnan siivooja, joka on esittäytymässä ja kertomassa työstään kyläläisille.
Siivoojan esittäytyminen kertoo nykykinkereiden sisällöstä. Enää ei kuulustella katekismusta tai tentata lukutaitoa. Nyt keskustellaan ajankohtaisista seurakunnan asioista tai muista mielen päällä olevista aiheista.
"Meillä on tänä vuonna kinkeriteemana kotiseurakunta. Se on noussut tärkeäksi aiheeksi, koska viime vuosi oli melkoista myllerrystä, kun oli kahdet kuntaliitosneuvottelut. Ne koskettavat suoraan myös seurakuntia. Tarkoitus on, että saataisiin kansan ääni kuuluville ja tietoa siitä, mitä seurakunnalta tulevaisuudessa halutaan", kirkkoherra Kari Tiirola kertoo.
Vt. kanttori Taisto Peltoniemi letkauttaa oman puheenvuoronsa aikana, että hän on pyrkinyt pitämään kiinni vanhasta kinkeriperinteestä.
"Joka vuosi olen kuulustellut edellisvuoden kinkerivirsien numerot, mutta nyt en viitsi tehdä sitäkään, kun olette ne aina tienneet", Peltoniemi sanoo.
Ilta Isoherrasten talossa kääntyy lopuilleen. Isäntäväen valitseman iltavirren jälkeen luetaan rukous. Sen jälkeen on vuorossa kaupallinen osuus: hyvään tarkoitukseen kerätään varoja arvoilla.
Lopuksi valitaan seuraavan vuoden kinkeripaikka. Isoherraset tuumaavat, että heilläkin kinkerit voi pitää taas 20 vuoden kuluttua.